perjantai 10. toukokuuta 2019

Liikuntaharrastusten jatkamisest aikuisena

Aloitin liikunnan harrastamisen teininä ja harrastin innolla kymmenisen vuotta. Sitten liikunnan harrastamisen mahdollisuudet katkesivat. Osasyy oli, etteivät muut harrastuskaverit kaikki olleet niin innostuneita liikunnasta vaan vain sattuivat harrastamaan sitä ja miesväki tuntui tuumivan, että pitää ruuasta enemmän ja kenties punntiksesta ja että liikunnan motivaatioo oli saaada komean ylivoimaisen miehen asema (lösöön epäliikunnalliseen) naiseensa nähden. Niinpä he eivät jääneet tukemaan liikunnan harrastamisen mahdollisuutta laajasti vaan vain kaveeraamaan vanhojen kamujensa kanssa ja tiuskimaan/ilkeilemään muita loitommas tai huonompiin asemiin.
Moni kai tuumii, että on hyvä, että lapset liikkuvat, mutta ettei aikuisten kuulu liikkua. En oikein voi ymmärtää, mikä siinä on ideana. Lapsenahan opetellaan taitoja koko elämää varten eikä jotenkin lapsuutta varten vain. Mitenkäs aikuinen sitten olisi onnellinen ja pysyisi terveenä ja toimintakykyisenä, hyväntuulisena ja tervehenkisenä, jaksavaisena?
Jotkin urheilun esikuvista eivät tee reipasta työtä itse, jonka vastapainona liikunta olisi, että jee nyt päästään tuulettumaan, vauhdilla harrastamaan, vaan tekevät lösivää työtä ja tuumaavat, että on kiva, kun on nuorempaa paljon työtä opinnoissaan tekevää nuorempaa polvea ympärillä, niin siitä saa tuulahduksen virettä, jonka tienoilta pääsee hyvin liikkumaan. Mutta silloinhan tulee nuoremmille koulupakko tai pakko insinöörialoille siitä, että joku vanhempi kenties kiva ihminen haluaa lintsata työnteon hyvällä perushuomiolla ja vauhdilla kokonaan, ei edes puolta ytuntia päivässä sellaista raataa itse, ja niin tekee kokoaikaisen pakon muille, kun on muka viisaampi, vaikkei ole vaan epäterveempi, loisiva.
Tuosta kanssa seuraa, että joku haluaa pehmentää opiskelevan tai työtä tekevän lähestymistapaa ja niin miettii, että mikäs tähän ilmiöön sopisi ja laittaa siihen sitten kahvin tai syömisen tms alaisuuteen, ihan epäviisaan alaisuuteen nuo, jotka kokoa ajan treenaavat hyvää laatua ja elämänviisauteen pyrkivät, ja jättävät vapaan tekemisen, jota opintojen vastapainona kaipaa ja jota viisas kaipaa, jonka viisas on ansainnut, niin jättävät sen vapauden vain noille esikuville, jotka loisivat ja eivät tee hyvällä peruslaadulla, eivät koko juttua, ja niin jää koko elämänalue pohjaa vaille, vaille hyvää tasoa ja laatua, kun hyvää laatua tekevät ovat estettyinä sekä tyhmien alaisuuteen laitettuina ja viisaiden aseman ovat vallanneet lavastavat loiusivat.

Näin nelikymppisenä, joka ei ole viime vuosina muuta kuin koirien kanssa lyhyillä kävelyillä käynyt, niin käy niin, että muut, jotka kenties ovat auttavaisia mutta ajattelemattomia tai sitten "ihahaa"-tyypin pahanteossa, laittavat esikuvia sen sijaan, että saisin yrittää itse omalla tavallani,m siis esikuvia noista "näin ainakin saa harrastaa liikuntaa aikuisella iällä mutta vain mies", "minä saan työni puolesta tämän liikuntamahdollisuuden, tarvitsen sen vastapainoksi työlleni, mutta se on vain meidän työpaikalla", "eikö sinulla ole perhettä, minä olen näiden nuorempien myötä sen mitä olen liikkunut, muuten en tiedä" ja "tänne saa tulla mutta murhaamme ne, jotka eivät ole meidän porukkaa (esim. samalta työpaikalta)". Omin päin kumminkin, omalla tavalla, itseensä parhaana asiantuntijana luottaen, ja vaikkapa lintuun ja oravaan tai mäntypuun tunnelmaan, pääsee kumminkin ihan hyvin juoksulenkille, nauttii uimisesta, metsässä on kaunis hiihtää, yms.


keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Rehkimisestä hyvään oloon

Oli tietokone rikki, kirjoitin vihkoon ja siitä tuli erityylistä.

Ks. kirjoitukseni liikunnan jälkeen palautumisesta.

Myös liikkuessa, eikä cvain liikunnan jälkeen, kun on jokin enemmän lihasvoimaa vaativa kohta, joka helposti toisi kankeutta touhuun, niin heti sen jälkeen seuraavilla sekunneilla tuo hyvän lon ja on tilannehahmotukselle sekä liikunnallisille lehjoille hyväksi, jos on jonkinlainen osittainen rentoutuminen, "Huaah-tunne verenkierron toimiessa paremmin, huomion piirin ja liikemahdollisuuksien kentän laajeneminen, tasapainottuminen, kokonaisuuden osien hahmottuminen oikeissa yhteyksissään ja tunneölmalle tilaa sen, mitä sen kokonaishahmo kaipaa (siis esim. juuri käytetyt lihakset ei lötköinä cvaan tilanteeseen sopivan tunnelmaisina, liikunnallisuuden kannalta hyvin ja olon), jolloin laajempi ympäristö jää maisemakatseen ja rentouden, herkkyyden tasapainotajulla ja lähellä tunnelman alue tunnelman mukaan. Samalla raajat hyvin, lihaksille tilaa ja hyvä asento, hyvä liikkua ja hyvän olon tuova. Vähän kuin varioiva polku. Ja sitten jatkaa tavalliseen tapaan,jäämättä lötköksi (edes siinä välissä) taihuteroksi, vaan pikemminkin reippaillen.

perjantai 9. marraskuuta 2018

Luontevan liikkumistavan löytämisestä

Liikkeet kulkevat kaikista luontevimmin tunnemotivaation suuntaan sellaisella tyylillä,elekielellä kuin tuon tunnemotivaation tunnelma, hahmo on, esim. jos ajateltu,niin ajatellun hahmontunnelmainen, ja jos tekemiseen tempautuva niin hyvin sujuvan tekemisen tunnelmainen uoma,meininki.
Tavallisesti ihmiselläon monia eri tuntuita eri asioista ja samoissakin asioissa muutama eri puoli, josta tuntee jotakin, ovat siis erikokoisia aihepiirejä yleensä. Näinluontevat liikkeet koostuvat kimpaleista,alueista,joissa jokin tunne silloin näkyy, tuntuu elekielessä ja siltä kohden on siis sen tunteen mukainen liikkumistapa ja luonteva suunta.Ja toisella kohden kehoa,rytmiä jne erityisesti niillä toisilla elämänalueilla näkyvien tunteiden mukainenmeininki, liikkumistapa, tunnelma, vire. Keskeisessä roolissa ovta isoimmat vatsan seudullasilloin tuntuvat tunteet. siis lähinnä tilannekuvaanliittyvät: olisikiva kipaista nyt tuonne tms, tai iso tunnevire, joka silloin ononkuin maisema jossa kuljetaantai nähdyn maiseman väri, valaistus,tunnelma.

torstai 1. marraskuuta 2018

Rintojen hölskymisen välttäminen juostessa

Sanotaan, että rintojen hölskymisen välttää juostessa, jos on hyvät rintaliivit, mutten ole huomannut rintaliivien vaikuttavan asiaan vaan juoksutavan. Rinnat hölskyvät, jos juoksee kuin pomppu,pomppu,... Välillä rinnat taas eivät hölsky ollenkaan vaikka juoksee niin lujaa kuin pääsee (en nyt niin kamalasti ole liikuntaa harrastanut, lähinnä vain käynyt koirien kanssa kävelyllä, jolloin joskus juossut kappalkeen matklaa). Ero on todella suuri, eli välillä on mukavaa ja ongelmatonta, ei edes huomaa koko kysymyksen olemassaoloa, ja toisen jkerran taas rinnat hölskyvät ongelmaksi asti. Hyvällä juoksutavalla tässä suhteessa on kai rintakehä vähän kuin edempänä tai hiukan röyhistetty, ja jalat kai saattavat juosta asterixmaisesti. Kanssa jos juoksee samantapaisesti tyylistä ja juoksutavasta toiseen vaihtaen kuin kovin epätasaisella polulla kulkee väliin askeleen pari  alas, tai sivulle tai ylös, niin sellainen koko kehon koordinaatio on tuntunut menevän hyvin. Huonosti taas menee, jos kulkee kuin kassia kantaen ja ajatellen, että nyt rinnat hölskyvät, oijoi miten voin näin juosta. Eli luonnollinen liikunta,  vaikkapa spurtti on mennyt hyvin, vaikka olisi vaihtelevaista ja koordinaatiokykyä vaativaa, mutta tasainen suorittaminen ei, koska siinä väsyy, uarutuu, ei tee rintojen kannalta hyvällä tavalla. Samalla lenkillä ei siis ole ollut vaiheita, jolloin rinnat hölskyvät ja jolloin eivät hölsky, vaan ongelma tai ongelmattomuus on ollut koko sen kerran, ja ongelmat ovat usein tyulleet sosiaalista kautta muilta, jotka haluavat pitää hölskyvää juoksua perusversiona tai olettavat, että ongelman voi parantaa samalla lenmillä ihan vain neuvoa kysymällä, vaikka oikeasti tarvitsee lähteä aivan erti kerran aivan eri merkeissä uudelleen ennen kuin saa kyllin eri meiningin.

9. 11.2018   Huom, nyt marraskuussa on liukkaita kelejäjajos yöllä onollutpakkasta, niin saattaa jossakinolla yksittäinenkohta jäässä, vaikka muuallaolisi sulaa. Talvella kun on aurattu lunta,voi auran jäljiltä ollayksiuttäinenkohta kovinliukas, vaikkei näytä erilaiselta, aura onkai siinä ollut kuumaja niin onsyntynyt jäinenkohta.

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Liikuntamahdollisuuksista

Viime vuosina en ole liikkunut, koirien kanssa vain aikalyhyillä kävelyillä käynyt. On olo kuin liikuntaharrastusmahdollisuudet aina kahmittaisiin pois, ja niin kai käy, jos itsellä on jokin onnistunut versio kovin laajalti halutusta asiasta, milloin siitä olisi hyvä laatia helppoa oppimateriaalia koko joukolle, vaikka olisivat aloittelijoitakin. Aiemmin liikunnanharrastusmahdollisuuteni olivat hyvät, joten tässä siitä jotakin:
Harrastin liikuntaa Helsingissä, joka on paikkakunta, jolla olen kasvanut, ja kovin akateemisesti suuntautunut, sivistystä kunnioittava ainakin aika isolta osin. Aluksi en ollut ollenkaan taitava liikunnassa, mutta vuosiuen harrastamiusen myötä opin. Harrastin japanilaisia taistelulajeja ja japanilaiset kai osaavat tuoda elämään liikunnanharrastusmahdollisuuden ainakin nuorille. Japanilaisissa lajeissa on kaunis ideologia, kovin tekemishenkinen ilmapiiri ja vetäjä, joka selittää kaiken ensin mutta kukin tekee itse omalla tavallan ja pitää taukoa, jos on jokin vamma, väsyttää tms. Taistelu-ulottuvuus tuo kanttia henkisessämielessä ja kauniin filosofian noudattaminen hyvässä hengessä tuo luvan harrastaa liikuntaa, aggressiiviseksikin luokiteltua. Liikunta parantaa fyysistä kuntoa, mikä lisää työ- ja opiskelujaksavaisuutta paljon.
Liikunnan kuuluu olla mielitekojen mukaista tyyliin "kipaistaanpas tuonne", hetken mieliteosta syntyvää ja harmitonta niin kuin lämpimikseen liikkumisen kuuluu olla. Liikunta parantaa paljon talven ja etenkin syksyn ja kevään ulkoilun lämpimänä pysymistä.
Liikunta ei sovi yhteen seuranpidon kanssa tai menevät jähmeiksi paikoillaan pysytteleviksi liikkeetja liikunna mieliteko puuttuu, mutta jos seurasi kannattaa liikuntaharrastustasi ja on kenties joskus itsekin harrastanut samantapaista, niin hän voi toivottaa lähtiessäsi treeneihin vaikkapa että "Pidä hauskaa!" ja niin on tavallaan seurallisuus sovitettu yhteen liikunnan harrastamisen kanssa.
Pop ja rock musiikki kai sopii liikunnan vauhdikkuuden kanssa yhteen, siis muussa elämässä kuunneltuna.
Vaatteina pitäisi olla väljät verkkarit tms, ei ihonmyötäiset kuten naisilla usein, sillä kehotuntemukset on voitava erottaa vaatteiden aiheuttamista tuntemuksista.
Liikkuessa ei saisi näytellä yhtään vaan olisi tehtävä kunkin itse, omalla tavallaan, aidosti.
Liikkumisen ei kuulu sattua yhtään, ei edes hetkellisesti, vaan kipu on kehon varoitusmerkki väärästä liikkumisen tavasta. Onnistuessaan liikunta tuo kovin hyvän olon, sekä liikkuessa että jälkeenpäin. Jälkeenäin olisi kiinnitettävä huomiota siihen, että keho palautuu hyvällä tavalla, kuinka kauan se nyt sitten viekään.
Liikuntaan saa kuulemma helpommin mahdollisuuden kuin urheiluksi nimittämäänsä.
Mutten tosiaankaan ole viime vuosina liikkunut melkein yhtään, kun täällä on vaikuttanut olevan olalla vaarallista liikkua ja harrastusryhmät tuovat samanmielisten tuen liikunnalle. Terveiden elämäntapojen kannattajat yleensä arvostavat liikuntaa.








perjantai 14. syyskuuta 2018

Urheilukatu vai Urheilutie

Tässä vieressä,missäkerrostalossa asun, on kai samanlainen  kerrostalo mutta Urheilukadulla. Muttei se näytä tuovan urheiluharrastusmahdollisuuksia vaan pikemminkin sana-assosiaation "Jos urheilet, niin saat katua, nimittäin kuolet (murhaamme sinut), kun menet sisälle." Murhia näyttää taloissa olevan eikä urheilevia, ei edes koiranulkoiluttavia muita kuin murhia tekevän oloisia. Pihalla leikkii kaksi poikaa mutta murhatyylillä, ja kun on muita lapsia kylässä, niin juoksevat vieraat itsensä puhki, kokeilevat kai Elmo-nimeä, ja menevät sitten sisälle kylään ja tunnelma on, että heidät murhataan ja syödään, väki kun vaikuttaa tropiikista muuttaneelta, ei suomalaiseen tapaan urheilusta ja liikunnasta nauttivalta. Tavallaan tuo Urheilukatu- nimen katumisdassosiaatio siihen sopii, urheiluksi jää johonkin rappuun sisälle meneminen, muttei stten urheilumahdollisuuksia olem, vaikka luulisi. Pikemminkin olettaisi monen liikunnasta pitävän kuolevan noin vain kuin mikäkin märkä läntti, lösö läski, vaikka on liikuntaihmisiä.
Nyt maalataan talon julkisuvua, peitettiin entiset vaaleat punertavat ikkunoiden välissä, vaarasuoran raidan pätkät siis, ja tänään maalattiin talon kauempaan päätyyn harmaita ja ruskeita pystysuoria raitoja ikkunoiden vällinn kuin mikäkin neuvostoliittolainen laitos. Onkohan se siksi, että harmaa ja musta tarttee sulkea pois värivaihtoehdoista vai siksi, että joku pitää laitosmaista työte tekeviä urheilulle myötämielisinä, mutteivät he ole vaan laitosmaiseen työhön ja laitosmaisiin opintoihin pakottavia,eivät muunlaisille urhielumahdollisuuksia tuovia, ja heillä kai on liikunta siksi, että heiltä toivotaan lisääelämänviisautta, mitä liikunnan harrastaminen parantaa, lisää arkijärkisyyttä ja tuo konkreettisia havaintoja siitä, miten maailma toimii.
Nyt jää työ tauolle viikonlopuksi, kai puolivälissä tätä näkyvää ulkoseinää. Aamummalla, kun kävin kävelyllä koirien kanssa, niin ne tuntuivat kokeilevan väitettä, että pystysuorat raidat tai venäläinen nuori mies olisi vaikkapa rappusten kiipeämisen mielessä edullinen liikunnalle, muttei raita ole edullinen, sillä se on vain suorakulmio tms, ei liikunnan ohje. Sitä kuin uoksurataa noudattavalle lonkkien ja polvien liikeradat ovat summittaiset, jolloin liike menee osin ieleen ja on kivulias. Paljon parempi liikkumiselle on pelkkä väri, esim. nuo punertavat mukavan asumisen tyyppiset raidanpätkät, eivät pöperöiset vaan selkeämmän hahmotustavan ja suuremman taidon tyyppiset sävyltään. Tunteiden mukaan kun liikkuu, niin liikerata menee tunteen suuntaan kullakin kehonkohdalla ja kunkin motivaation viemänä,se ei siis mene yhtä linjaa ja motivoidu toista vaan suoraan motivaation suuntaan, mikä on liikkumiselle hytväsi. Kutomisen opettamisesta opin, että liian vähän kiinnostusta puuhaan tuo tikulla sormeen jatkuvasti -meiningin, mitä nuo pystysuorat raidat musituttavat, kun taas hyvän verran huomiota tuo mukavan olon,liikkuu kuin huomaamattaan jatkuvasti liikeradat oikein, niin kuin nuo punertavat vaakaraidan pätkät, mutta sitten lisäpuhti niin kuin oranssi ja pitempi liikuttu matka niin kuin vihreä jäivät puuttumaan. Toisaalta punertavasta vaakaraidasta sai ehkä käsityksen, etteivät kaikki täällä pidä urheilusta ja niin on oltava varovainen.

15.9.2018   Pysty- tai vaakaraidan tai niiden pätkät eivät siis liity liikunnallisuuteeen, vaan pystyraidat sopivat kurssimaisesti opiskeleville, "Odotas kun seuraavana vuonna päset ylemmälle luokalle.", ja vaakaraitojen pätkät maisemamaisesti hahmottaville, siis elämää itse ymmärtäville, oman ymmärryksensä ja näkemyksensä varassa eläville, eikä vain tiedon yms kurssiopin kuten pystyraidat. Eli ero on siis siinä, miten laaja-alainen ymmärryksesi on ja mihin tapaan uusi oppi kertyy vanhan päälle vai samaan kuvaan. Samantyyppisessä kuin oma luonteva lokerosi viihdyt ja voit hyvin puuhata, mutta ihan erityyppisille muotoillussa on hankalaa,kenties mahdotontakin, ihan kuten täysin vieraan maan kansalaisille suunnitelluissa paikoissa, jutuissa.

"Liikunnalliset värit ovat: 1 punertava mukava selkeän tunnelmatajuisesti hahmottava: koordinaatiokyky ja vammojen välttäminen, 2 oranssi: vauhdikkuus, tunteenomaisten mielitekojen seuraaminen, aistit auki ja liikunnan ilo, ja 3 vihreä: pitempi kuljettu matka, maisemakatse, käytännönläheisyys ja maailmankuva mukana."

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Vanhat oppivat sekunnissa mutta miettivät montaa asiaa

Nuorena aikuisena liikuntaharrastuksissa tai muuten terveiden elämäntapojen puheena ollessa ohjaajat, äitini, tms tapasi todeta, etteivät vanhat enää opi ja siksi heillä on niin huonot epäterveet elämäntavat, ovat ihan lösähtäneet, menneet retuperälle ja muistamattomiksi. Muttei se nyt nelikymppisen näkövinkkelistä niin ole, vaan vanha oppii sekunnin murto-osassa tai ainakin muutamassa sekunnissa jo sentasoisia juttuja kuin mitä nuoremmille voi selittää, mutta samalla vanhalla on monta muuta asiaa mielessä ja ne ovat kamalan isoja asioita, esim. on ollut syöpää tai lukenut juuri vieraasta kulttuurista. Samalla vanhan samaistumisryhmä on vanhoja, joista osa on aivan ulkomaalaisia, tropiikista, Suomeen muuttaneita siis. Näillä on eri uomat kuin nuoremmilla ja siitä tuo palleroinen tai kankea olemus, joka nuorempien mielestä on vanhojen epäterveitä elämäntapoja. Jos tuosta palleroisuudesta, joka siis on isojen kokonaisuuksien, uskonnon, elämänkulkujen tms ajattelua, niin jos siitä kävelee ylitse kuin telaketjutraktorilla että älä lösi vaan opettele tämä nyt, niin se oli vanhuksen ymmärrys, hänen elämänsä perustaa, ei hän ilman sitävoi toimia, vaan se pitäisi hahmottaa hänen maailmankuvakseen jostakin aihepiiristäö tai viimeaikaisista aiheista kuten lapsilla historiantunnin jälkeen (historiassa onpaljon asiaa,maisemamaisesti, kumminkin ymmärrystä myös). Jotkut vanhukset, joihin nuoret vetäjät tms kehottavat nojaamaan, kun nämä vaikuttavat reippailta, ovat vasta eläkkeelle jääneitä, työelämästä tulleita siis, jossa heidä tilanteensa oli uarutunut eli olivat jo nähneet, mitä ko ammatin työtehtävät ovat, ja eivät jaksaneet vaivautua inspiroituneesti kuin uuden alun kanssa vaan työläästi tai tottuneina tekivät vain, ja niin heille siitä reippauden ohessa tulee paljon urautuneisuutta, jos siihen nojaa, ja sitten toisaalta taas vanhuksen näkövinkkeli ja elämäntapa on heille uusi ja he ovat sen kanssa pondeeraamistauolla, että mitenkäs tämä elämänkulku menikään, ja niin he ovat siksi enemmän nuoren kaltaisen näköisiä, kuin tavallaan myös reippaat eivätkä vain kankeat, mutta oikeasti he ovat siinä elämänvaiuheessa aika jumissa, hidasjärkisempiä kuin muuten. Näkemyksellisemmän vikkeläjärkisemmän vanhuksen ongekmana taa son ,ettäö muut ovat koko ajan hitaamia ja niin he vaativat hidastamaan juttujen  ja elämän etenemistahtia, ja niin heidän seuransa ja samaistumisryhmänsä, jonka osaksi nuoremmatkin heidät hahmottavat, onkin riippakivi liikunnan kannalta ja terveiden elämäntapojen este, se puolestaan pondeeraamistauolla. Ja lisäksi osa tutuista sairastaa, tai ei ole koskaan liikkunut pohjoisen ilmaston tapaan, tai ei osaa sovittaa yhteen jonlkun menneen kolhun, esim. sairauden, sulattelun vaatimaa iisisti ottamista ja ruokakeskeisyyttä ja vilinää, nuorten tahtista liikkumista ja sen mukana työwelämän koulutettujen tahtista päätöksentekoa, joka kohdistuu heihin itseensä kuin ne eivät olisi elämän kysymyksiä vaan vain joitakin teknisiä tokaisuja, mihin kai suomalainen viisaus auttaisi.

17.9.2018   Luulen, että kuusikymppinen liikkuu vielä samaan tapaan kuin nuoremmat ja voi siksi harrastaa heidän kanssaan yhdessä liikuntaa ja ainakin jakaa liikuntaharrastuksensa nuorempien kanssa. Sen sijaan seitsemänkymppinen vai onkohan vielä paljon vanhempi oppii kai useinliikkumaan vähän kuin vanhat aasialaiset taistelutaitojen mestarit tai kuin aave: hetkessä, melkein silmänräpäyksessä pitkän matkaa ja sitten kuin viipyillen yhdellä seuduin jonkin aikaa ja pian toisella ´euduin siinä lähistöllä, mikä on kai liikkeen tunnun osalta niin erilaista, ettei sitä oikeiun voi jakaa nuorempien kanssa, vaan on liikuttava erikseen ja pidettävä harrastus erillisenä. Nuorempi kun liikkuu, niin on monta asiaa kehossa yhtä aikaa ja ne vetävät eri suuntiin ja siitä osin tulee liikkumisen olo, mikä on tervehenkinen kyllä, jos siis liikkuu tervehenkisesti. Mutta vanhus tuntee noita elämän puolia ja nuo eri tekijät vetävät hänellä yhtä aikaa samaan suuntaan, liikkeen suuntaan, miköään ei siis estä ja niin hän liikkuu hetkessä vaivattomasti kauas, mutta sitten kai etsii vanhaa tuttua viihtymistä ja liikkuu väistä vähän matkaa vanhaan tahtiin tai sitä hitaammasta etsien. Mutten sitten tiedä, onko se niin terveellistä, vai sanooko ihmisluonto, että se on jotenkin liian väkerrettyä tai liian haasteetonta tai liian epäurheilullista.

Voikohan tuossa vanhojen liikkumistavassa olla huonomman olon syynä se, että nuo rtekijät on ikään kuin laitettu samaans uuntaan sen sijaan, että olisi vain eletty, ja se, että mennään liiaksi samaa kuin tuo toinen verrattuna sosiaalisen elämän tervehenkisyyteen ja yksilön tarvitsemaan tilkaan? Ongelma kai syntyy joko tropiikista, missä liikkumisen tulee viilentää, tai sitten siitä, että on harrastanut liiaksi muita elämänalueita, kun maailma kerran on vanhusten harteilla kaikenlaisen vaativan osalta, ja niin esim. ajattelun sompailu ja yhteiskunnan ohjailun vaatima myötäkarvaan meneminen sekoittuvat, kun liikuntaa on viime vuosina ollut vain vähän, siihen, mikä on hyvä tapa liikkua, vaikka kyseessä kenties oli vain ongelmanratkaisu, ei liikkumistapasuositus, ei tervehenkisyyden huippu tekemisentavoissa, joita taitava vboi oppia.

18.9.2018   Lainaus terveiden elämäntapojen kirjoituksestani http://opisuomalaisuus.blogspot.com/2018/01/terveet-elamantavat-ja-terveella.html :
"383. Joidenkin, kai mm aasialaisten, näkökulma koostuu useista ulkoa luetuista perspektiiveistä, kun btaas suomalainen katsoo arkijärjellään nuokin perspektiivit, tekee itse, huomaa itse tuontapaisia asioita tuossa näkövinkkelissä ollessaan. Ja silloin käy niin, että jos tekeminen on tervehenkinen, niin tuo sama tervehenkisyys toistuu havainnoissa ylipäätään, ja niin sen avulla saa kenties kokonaisen tervehenkisen elämäntavan, joka siis myös on viisaampi,jos on saman ihmisen näkökulma."

15.3.2019   Liikunnan vireen löytää kai (siten kuin parantamisaiheisessa blogissani neuvoin hengellisten ihmisten liikunnallisuudesta), kun tavallisen elämän ohessa joskus hetken verran liikkuu tilanteesta nousevana mielitekona jotenkin arkisen elämän osana, joka soi, kuten vaikka, että laitanpa tämän tuohon pöydälle, tai että siirränpä tuota tuolia, tai kuin mielitekonaan ottaa jossakin välissä yksi tai kaksi juoksevampaa liikunnallisempaa, vähän kuin leikittelevää askelta.

Liikunnallisuuden vire on vähän kuin mieliteko, että kiva sää, lähdenpä kävelylle, tuon mieliteon mukainen kävelylle lähtö ja kävelyllä olo. Tekisi samoin muidenkin mielitekojensa kanssa, etenkin tervehenkisten ja terveiden elämäntapojen osien, mutta nopeammalla aikaperspektiivillä, ihan jo sekunnin tai parin, niin on vire tervehenkisempi, liikunnallisempi, luonnollisempi.

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Tervehenkisistä tekemisentavoista ym liikuntaan liittyvää

Lainauksia terveiden elämäntapojen ohjeistani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

"125. Esikuvista ja taidoista mallia ottaessa, ollessa sosiaalinen ja keskustellessa toinen mainitsee yleensä vain yksittäisiä asioita ja asioiden puolia muodollisemmalla etäisyyttä olettavalla tyylillä. Ei ole hyvä ottaa noita asioita liian lähelle, vaikka olisi kovin motivoitunut oppimaan niistä tai ymmärtämään täydesti, sillä ne eivät ole lähietäisyydelle tarkoitettuja vaan etäämmäs tarkoitettuja. Lisäksi ne eivät ole koko asia, eivät koko viesti, vaan sinun oletetaan elävän elämääsi tervehenkisesti ja mitä siinä koet ja havaitset, on osa sitä maisemakuvaa, johon he viittaavat. Esim. tunteikas kappale ei ole vain yhtä tunnetta kuvaava vaan joidenkin aikojen elämänmeininkiä, usein sen yleiskuvaa, isointa virtaa pääpiirteissään, eli olettaa sinun elämänkokemuksesi osaksi laulumielikuvaasi ja sitä, miten tuollaisten tunteiden kanssa elät, esim. 1/5 laulua ja 4/5 arkea kokemuksellisessa rikkaudessaan. Vastaavasti taidot yleensä vaativat oman arkijärkesi ja tervehenkisen elämäntapasi perusvirran tuekseen."

 "208. Tapasin harrastaa aikidoa, japanilaista taistelilajia, jossa oli ideana puolustautua vahingoittamatta hyökkääjään eikä etenkään itseään. Siinä harjoiteltiin useiden erilaisten parien kanssa ja oppi ihmisten liikkumistavoista ja luonteenlaatujen ja tekemisentapojen harrastuksenaan liikkumiseen liittyvistä piirteistä. Silloin ei näyttänyt siltä, että naisten ja miesten välillä olisi voima- tai liikunnallisuusero. Miehet olivat jäykempiä, enemmän kiinnostuneita sosiaalisesta asemasta voimaan liittyen ja naiset taas tunteidenmukaisuudesta, ketteryydestä ja notkeudesta sekä molemmat taidoista ja liikunnallisten lahjojensa kehittämisestä. Ihmistyyppejä tuntui olevan jäykkä (aloitteleva mies), herkkäliikkeinen notkea (kiltteyttä tavoitteleva nainen) ja urheilullinen (pidempään harrastaneet). Lihasvoimaan vaikuttaa se, miten kokonaisvaltaisesti on liikkumisen allekirjoittanut ja miten paljon keskikroppa (ja reidet) on liikkeessä tukena. Ei siis näyttänyt siltä, että naisille kuuluisi heikompina eri sosiaalinen taktiikka tai sen vuoksi eri rooli yhteiskunnassa. Esim usein tallia tai navettaa siivoavat naiset ovat vaikuttaneet vahvoilta, samoin osa urheilevista naisista, kai lihasvoimista harrastuneet. Sosiaalisuus on näyttänyt auttavan ketteryyttä yms.

209. Monella liikunnallisesti lahjakkaalla on taipumus aggressiivisestikin puolustaa henkilökohtaista integriteettiään, itsemääräämisoikeuttaa etenkin kroppansa, tunteidensa ja sosiaalisen itsenäisyytensä osalta, mikä on kovin tervehenkistä ja puhdistaa ilmaa. Aivan eri juttu on toisten elämän sorkkiminen, toisiin kohdistuva puuttuminen ja pahanteko, mitkä ovat kovin tuomittavia. Sotilashyveisiinkin kuuluvat taito ja puolustautuminen, ei maan sabotointi."

"212. Yleensä hyvä- ja heikkotaitoisen ero on siinä, että kun jokin tavallinen perustehtävä on helppo, niin taidoissa etevä huolehtii sen eikä tee lisäksi samaan aikaan tai samoilla skeunneilla muuta vaan antaa lopun kapasiteettinsa lomalaisen tapaan aueta suuremmaksi ja elämänkokemuksen rikkaammaksi ja samaan aikaan tehtävä on kyllä hyvin huolehdiuttu ja siitä opittu laajemminkin mitä sillä kertaa opittaaa on. Kun taas heikkotaitoinen katsoo, miten tehtävän oisi huolehtia, ja kun se on helppo, niin käyttää ylijäään kapasiteettinsa johonkin toiseen tehtävään, esim. sosiaalisiin juoniin tai näyttelemiseen, ja niin itse tehtää joko jää tekemättä tai ainakin sen tulos katoaa juonien tai muiden tekemisten muuttaessa lähestymistapaa ja tilannetta, ja lisäksi kapasiteetti menee tukkoon liian suuresta yrittämisestä ja pienenee siksi olennaisen paljon ja samalla elämänlaatu heikkenee: syntyy elän sitten myöhemmin -ilmiö eikä koskaan tule elämän aika, onneen käytetyt hetket, ellei sitten pelkkä ateria tai huumaaa aine ja seuranpito, mikä on paljon alle tuon taitaamman elämänlaadun ja kumminkin sekin olisi vähemmällä lisäilyllä taoitettauissa."

"230. Olisi hyvä ymmärtää tämä ero. Kiltti pitää ihmiset etäällä ja pitää sivistyneet välit etusijalla ja on siksi suvereeni ja sen vuoksi hyväntuulinen ja siksi kiltti. Kun taas ikävä hyökkäileväinen luonteenlaatu on ottanut muut liian lähelle ja yrittää siksi huitoa näitä kauemmas, mihin yleensä syynä on, että hän ei ole huolehtinut itse jostakin ja siksi nojaa muihin ("Hei Me oltais kamut. Saanks mä nyt ton?" mutta hintana oman tilan menettäminen)."

"231. Elämänlaadun kannalta ei ole hyvä kuluttaa kiinnostuksenkohteitaan loppuun viettämällä liikaa aikaa niiden parissa tai niihin virittäytyneenä. Sen sijaan on hyvä puuhata monenlaista, sekä kiinnostavaa että arjessä hyödyllistä että avartavaa ja elämästä opettavaa.
Elämänlaadun kannalta ei ole myöskään hyvä tehdä pakotetulla rytmillä vaan pitäisi toimia lomapäivän tapaan omalla rytmillään mahdollisimman paljon - muttei lorvaillen vaan monenlaiseen mukaan keriten, vaikka nuo aikataulut tulisivat muilta. Omalla tavalla ulkoa päin tulevaan tekemiseen ryhtymällä oppii taitoa ja tekemisentapojensa säätelyä, tasapainoilua, itsen ja maailman menon yhteensovittamista.
Ajattelu jää elämänkielteisellä tavalla käytännölle vieraaksi, jos on liian yksialainen, mutta jos kehittää monenlaisia taitoja ja niihin sopivia lahjakkuuksia, siis eri tekemisentapoja, virittäytymisiä ja kiinnostuksenkohteita sekä rytmejä, niin oppii arkijärkisemmäksi ja elämänmakuisemmaksi. Ka. ajattelukurssini tämä blogin alusta."


(En jaksanut selata listaa läpi, kun eivät ole järjestyksessä, eli voi terveiden elämäntapojen kirjoituksessani olla monta liikuntaan liittyvää kohtaa.)

Uskonnollisten ihmisten liikunnallisuudesta

Parantamisaiheisesta blogistani http://parantamisesta.blogspot.fi

"A230. Hengellisten ihmisten liikunnallisuudesta
Uskonto on koko elämän kattavia teemoja kuten elämänfilosofia, elämänviisaus ja yleinen taitotaso. Sen sijaan useimmat muut tekemiset kestävät tietyn ajan kunakin kertana ja sitten vaihdetaan toisiin tekemisiin ja usein voi tehdä montaa asiaa kerralla, esim. katsella, miettiä, jutella, olla sosiaalinen ja kävellä sekä valmistautua jotenkin seuraavaan tekemiseen. Kovin hengelliselle ihmiselle ehkä käy niin, että hän on uskonnon perspektiivissä koko ajan, siis kovin vaativaan tekemiseen keskittyneenä, jolloin henkilökohtainen elämä jää kauemmas ja vire on uskonnollinen ja muut tekemiset, esim. kävely ja katseleminen jne sivuosassa siinä, miten on virittäytynyt. Kuitenkin sujuakseen hyvin tekemiset vaativat oman niille sopivan vireensä. Liikunnan vire on henkilökohtaisesti tekevä eikä ulkokohtainen. Ulkokohtaisuus sopii koordinaatioon, muttei tuo kivaa meininkiä, hyvää oloa, hyvää mieltä eikä hyvää liikkumistapaa sekä tervehenkisyyttä ym liikunnan etuja. Tarvitaan siis omien mielitekojen mukaisuutta: kroppa kertoo tuntemuksin, mikä on sopiva tapa liikkua minäkin hetkenä ja mikä ei, ja tunteet kertovat, mikä olisi hyvä tavoite, vauhti jne. Tutuin esimerkki omista mieliteoista ovat lempiruuat ja niiden valitseminen. Mieliteko ei ole sosiaalinen statusjuttu eikä kaavamaisuutta vaan jotakin, missä voi huoletta valita mieleisensä, kenties siksi, ettei tunne aihetta niin hyvin ja siksi kokeeksi valitsee ihan vain jotakin kivalta vaikuttavaa. Liikunnaksi ei sovi mikä tahansa vaan olisi kuunneltava omia mielitekojaan. Joku pitää punttiksesta, joku jalkapallosta hupimielellä, joku metsäpolulla kulkemisesta, joku karatesta, jne. Hyvä on kokeilla montaa lajia ja harrastaa vaikka paria kolmea, jotakin aktiivisemmin ja jotakin silloint ällöin. Kroppa tykkää, kun rasitusta on monenlaista. Koulussa tai jumpassa opetetut punnerrukset, vatsalihasliikkeet jne ovat usein liian kaavamaisesti hahmotettuja. Sen sijaan pitäisi liikkua riikkaasti kuin elekieli, kuin elämän ahhmottamisen rikkaus, kuin vaihtuvat mieliteot, mielenvireet, kroppatuntemukse sekä aistitut tilanteet.
Katso myös
Liikkuvuuden ja kunnon ylläpitämisestä
Liikunnan aloittamisen ohjeita kovin heikkokuntoisille
Sokeritauti ja luonnolliset virikkeet
Linkit niihin sisällysluettelossa

Jos hengellinen ihminen tapaa paljon sairaita ja onnettomai ihmisiä, niin tien luominen parempaan päin heidän tapasilleen luo samalla tietä itselle, vaikkei itse olisi yhtään niin pulassa, jos tien rakentaa ihan terveeseen onnelliseen elämään asti eikä vain vähän matkaa, ja niin kai, vaikkeivät he kulkisi sitä tietä omasta halustaan.
A228. Sairastumisalttius ja terveet elämäntavat, muiden auttaminen ja irti sanoutuminen huonoimmista vaikutteista  2.1.2016
http://kuolemastajasurusta.blogspot.fi

Perusidea liikkumisessa ei yleensä ole paneutuen ja kokonaiskuvallisesti hahmoettu eikä monimutkainen, vaan aistittu: katse, lihastunto, kroppakoordinaatiota, tunteenomainen mieliteko liikkua ja käytännön tekemisen tapainen liikkeelle lähtö ja liikkumistapa ilman, että etukäteen jotenkin paneutuu asiaan. Liikkumista ei opi miettimällä tai siis sen virettä ei opi miettimällä vaan liikkumalla, huomaamalla mikä sujuu hyvin ja mikä ei. Toki liikkuminen käyttää apunaan maailman hahmottamisen kykyämme, esim. järkeilyä siitä, mitä liikkeitä välttä, jos jossakin tuntui huonolta tai jopa kipua.

Luulen, että liikkumisen mielikuva itsestäsi on jotakin sellaista kuin sinä käytännössä tekevänä jamielitekoja sekä terveiden elämäntapojen palasia omaavana tuntevana itsenäisenä ihmisenä. Seuraa pitävä ei liiku yhtä hyvin vaan tarvitaan omille teilleen lähtöä jotenkin tyyliin, että seuranpitämisen lisäksi sanoo "Hei, lähden nyt treeneihin." ja lähtee aika vauhdilla, tai sitten ei niin pidä seuraa: jotenkin hanki itsellesi lokero, jossa voit liikkua, oli se sopivaa tai ei.

11.9.2016  Voisiko olla, että jos suomalaiseen tapaan liikkuu viileällä säällä reippaasti ulkona, missä on tienvierustoilla puita, niin tuo tunnelmallinen meininki, missä on sään tuntu suomalaiseen tapaan ja arkinen elämä lihakset kantaen, on se uoma, vire, millä kulkien, mitä tunnelmaa vaalien löytää Suomessa liikunnallisuuden?

7.11.2016 Jos papilla tms on koko seurakunta mietittävänään, niin ehkä jos hän kannattaisi tereitä ikiaikaisia elämäntapoja ohjeen
12. Sokeritauti ja positiivinen asenne luonnollisiin virikkeisiin  20.1.2013  http://parantamisesta.blogspot.fi/2013/01/sokeritauti-ja-virikkeiden-paljous.html
mukaan, niin toisiko tuo sama linjaus hänelle itselleen liikkumisen sujuvuuden, hyvän meiningin liikkumiseen? J auttaisi toki muitakin lähiympäristössä liikkuvaisemmiksi.

3.12.2016   Katso http://liikuntaa.blogspot.fi/2016/12/hiihtamassa-pitkasta-aikaa.htmlLähettänyt

28.2.2017
Palautuminen ja viisastuminen
Tavallista isomman rasituksen ja ylipäätään liikunnan jälkeinen palautuminen tuo hyvän olon ja on hyväksi kropalle ja mielelle, ks. kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/01/liikuntaa-vihreille.html
Liikunnan jälkeen palautuminen voi viisastuttaa saman tapaisesti kuin aamukohmelo (ks. kirjoitukseni terveistä elämäntavoista blogissani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi), jos vain liikkeet ovta koko kropassa isoimman osan ajasta vapaasti, niin kuin kropasta ja mielestä kulloinkin hyvältä tuntuu, eikä lähes koko ajan käpertyen tai ihan limppuna.
Liikunnan tyypistä on tarkoitus ajatella, että sain tämän tyypin liikuntaa nyt mutta aion pitää liikkumismahdollisuuteni laajoina, nytkin palautuessani. Liikkeitä ei siis ole tarkoitus urauttaa siihen, minkä tyypin fyysistä rasitusta yleensä kohtaa.
On tarpeen antaa kehon löytää hyvä asento kullekin osalleen, sen ympäristölle myös ja kaikille kehon osille hyvät liikkumismahdollisuudet eri suuntiin, vaikkakin isolta osin nyt vasta aikeina, ja hyvä ryhti kullekin osalle, ja ryhdin on annettava elää hetkestä toiseen ja tuoda hyvä rehti reipas tapa elää, joustava askel ja paljon vapautuneita voimia ja tuoretta mieltä.

Hengellisten ihmisten ei pitäisi yrittää liikkua yhdessä kaikkien kanssa, sillä osa ihmisistä ei halua ollenkaan liikkua vaan laittaa kaikin keinoin hanttiin muidenkin liikkumiselle ja istuisi itse mieluummin pyörätuolissa, lukisi ja muut passaisivat, kone kuljettaisi eikä ihmisen tarviotsisi nähdä"

Lihakset maitohapoilla ja mielitekojen mukainen liikkumistapa & pehmennys jälkikäteen

Parantamisaiheisesta blogistani http://parantamisesta.blogspot.fi

"210. Lihakset maitohapoilla ja mielitekojen mukainen liikkumistapa & pehmennys jälkikäteen
Jos liikkuu huonolla tavalla, esim. miettii rakennettua sen sijaan, että kuuntelisi tunteitaan, niin lihakset eivät toimi kunnolla: niiden tarpeita liikkumistavan suhteen ei ole kuunneltu. Mutta jos liikkuu mielitekojensa mukaan ja katselee ja ajattelee lähinnä luontoa, luonnon kauneutta, niin liikkeisiin tulee kepeyttä ja sujuvuutta, tuntuu mukavalta liikkua ja koko kroppa toimii kuin laulaen.
53. Ohjeita kovin heikkokuntoisen liikunnan aloittamiseen  2.6.2015  http://parantamisesta.blogspot.fi/2015/06/ohjeita-kovin-heikkokuntoisen-liikunnan.html

Jos liikunnan jälkeen lihakset tuntuvat iskevän maitohapoille, niin on se kai energianpuutetta. Tarttisi olla pehmeästi ja kuunnella kroppansa tarpeita, olla vähän niin kuin flunssanvaarassa: löysät villasukat, joissa tossutella, ja lämpöinen paita, ehkä (lauantai?)makkaravoileipä ja lasillinen tuoremehua, kotoisaa oleilua kunnes kroppa on toipunut, saanut energiansa takaisin vähän samaan tapaan mutta hitaammin kuin hengästynyt tarvitsee tauon. Lämpö, pehmeät liikkeet ja kotoisuus, ravinnontarve ja vitamiinit, lepo ja leppoisasti ottaminen.
Rasituksen jälkeinen pehmennys, energiavarantojen palautus ja toipumisaika on myös vilustumisen hoito-ohjeessani
128. Vilustuminen ja ihan lämpimänä pysytteleminen sekä vitamiinit 9.10.2015"

Ruoka-ajoista ja liikunnasta

Terveiden elämäntapojen ohjeistani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

"295. Lueskelin tässä kirjaa retkeilystä ja siinä mm oli kannessa kuva retkeilijöistä, joista tyttö kai saksalaisen tyyppiseen tapaan lämpöinen,siistit nätit vaatteet, eheä, mutta se oli eri eheys kuin luonnon, retkeilyn tuoma. Onkoniin, ettei sanaa "eheä" ymmärretä, jollei sillä viitata esimerkiksi ruokaan? Suomalainen retkeily on reipasta liikkumista, josta tulee hyvä olo, etenkin kauniiden maisemien katselusta kiva fiilis ja luonnon tervehenkisyydest hyvä mieli ja kanttia. Ulkomaalainen usein ajattelee, että luonto on skrääk skriikankaraa taistelua, kuinrääkki, mutta niinhän käy, jos tehtävä on ylivoimainen omille taidoille ja omalle jaksavaisuudelle, ei se ole luonnon mallin mukaista, ei se ole se taitotaso, jolta retkeilyn anti nousee, vaan tarvitaan enemmän tavallisia liikkumisen, katselemisen ja toimeentulemisen taitoja sekä yhteiskuntakelpoisuutta.
Samassa kirjassa väitettiin, että retkeilyyn kuuluu ruokailu retkellä, kun taas ilman ruokailua on kyse ulkoilusta muttei retkestä. Muttei se niin ole: jos retken antina miettii eväitä, niin huomio on ruuassa ja retki tuntuu siksi raskaalta ja paljon ikävämmältä kuin mitä se muuten olisi. Ihminen osaa luonnostaa niitä asioita hyvin, joihin on virittäytynytja joista omaa taitoja. Eväitä miettivä on kuin oamsta mielestään ruokapöydän vieressä, ei retkellä. Liikuntaharrastuksissa on sama: jotkin kaipaavat ateriaa heti treenin perään ja niin he ovat äkäisellä mielin. Mutta siksi pitäisi syödä ennen liikkeelle lähtöä. Varsinaisen aterian jälkeen pitää odottaa tunti ja välipalan jälkeen vartti ennen kuin voi ryhtyä liikkumaan yhtään rasittavammin. Mutta esim. ennen retkeä olisi hyvä syödä jotakin tuhtia joka ei täytä koko mahaa raskaaksi, esim. lihapiirakka, plus tuoreita vihanneksia tai hedelmiä, sekö juoda kylliksi, niin sitten jaksaa ainakin alkumatkan hyvin, ei ole ruoka heti meilessä pyörimässä. Ja jos kaipaa oikein ateriaa, niin huolehtisi, että syö kunnon aterian etukäteen eikä sotke sitä retkeen."

"215. Ruokaympyräohjeen mukaan joka aterialla kuuluu syödä edes jotakin viidestä ruoka-aineryhmästä. Oikeista määristä on summittainen suositus ja omat ruokamieliteot ja ravinnontarpeentunteet määräävät, mitä milloinkin. Terveellisen perusruokavalion tulisi olla vaihtelevainen ja sisältää mm marjoja aina silloin tällöin.
Ruoka-aineryhmät ovat:
Liha, kala,kananmunat, soija, kenties jotkin pähkinät (ehkä viidennes, maksimissaan kolmannes aterian koosta)
Vihannekset, hedelmät ja marjat (ehkä kolmannes aterian koosta, syötävä edes osa tuoreina, kypsentämättöminä, jotta saa vitamiineja)
Perunat, riisi, makaroni, viljatuotteet, leipä, leivonnaiset (ehkä kolmannes - puolet aterian koosta)
Rasvoja (juokseiva rasvoja pidetään terveellisempinä, rasvoja tarvitaan mutta niitä ei tarvitse olla paljoa, mutta jos on suuri energiantarve, niin enemmän rasvoja esim. leivonnaisissa tuo energiaa ja lihottaa ja toimii lämmönlähteenä)
Maito ja maitotuotteet (lasillinen maitoa aterialla?)"

Liikkuvuuden ja kunnon ylläpitämisestä vanhemmalle väelle

Parantamisaiheisesta blogistani http://parantamisesta.blogspot.fi terveiden elämäntapojen kirjoitukseeni http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html lainattuna:

123. "Liikkuvuuden ja kunnon ylläpitämisestä
Yleensä, kun on tietty kunto, niin sensuuruisia rasituksia kestää ongelmitta mutta paljon suuremmat rasitukset laittavat koetukselle. Eli jos saa ylläpidettyä kuntoaan ja ehkä liu'utettua sitä hiljakseen paremmaksi, niin on piudemmän päälle paljon paremmassa kunnossa kuin jos antaa puhdin lopahtaa tai jos matkii hiukan tai paljonkin huonommin liikkuvia samanikäisiä, joilla esim. on jokin sairaus ja pitkäaikainen liikkumattomuus taustana. Käsittääkseni liikuttua saa, kun on liikunnallinen fiilis, vaikkei välillä liikkuisi paljoakaan ja vaikka enemmät liikkumiset olisivat lähinnä yksittäisiä. Liikkumista puolestaan estää jumiutuminen ja liika rasitus voimiin nähden. Jos on kroppa jumissa ja mieli sen myötä jumissa myös, niin jo päivittäisistä askareista tulee työläämpiä. Jos sen sijaan väliin liikkuu aina jotakin pelkästä liikkumisen ilosta, vaikkapa askel tai muutama kevyemmin huvikseen jonnekin väliin tai kun siltä tuntuu niin huiskaiseen käden ohimenevään venytykseen yms, niin liikkuvuus jää ajan myötä paljon paremmaksi ja mieli virkeämmäksi. Jos polveillen päivien kulkuun lisää sitä sun tätä liikunnallista vaihtelevanmittaisia pätkiä vaihtelevaista liikuntaa, niin peruskuntoa voi ajan myötä kohottaa ilman, että menee rehkimiseksi, joka ehkä johtaa motivaation lopahtamiseen tai johonkin vaivaan, johon keveät mieltymyksenmukaiset liikkeet siellä täällä toisivat peruskunnon, jolla selvitä ilman ontumisia ym vaivoja. Jos tällä tavoin ajan myötä lisää hiukan liikuntaansa, niin ehkä sitten jos on välillä jotakin vaivaa, niin ajan myötä jää kumminkin iahnn liikkuvaiseksi, suunnilleen entiselle tasolleen."

maanantai 21. elokuuta 2017

Lasten hankkimisesta

Lisään tämän ohjeen tähän, kun lapsen saaminen on monen motivaatio liikunnan harrastamiseen, tai ainakin yksi motivaatioista, ja tämä on kai ihan ok ohje:
"

Millainen charmi

Mietin tuota, että arveleekohan moni mies myyjällä olevan monta naista ja kyselee siitä mallia. Mutta charmi ei ole viuh vau kuin tuotteen hienous vaan jotakin vähemmän kolhivaa, enemmän uomioon ottavaa, enemmän muille hyvä kuin vain suorittajalle itselleen. Miesvalinnassa on kai se, että miehellä on jokin mukava piirre, josta pitää, tai hieno lahjakkuus, jonka haluaa oppia, ja että lisäksi hän on muuten ihan ok luonne, arkiasioissa kyllin taitava ja jotenkin sopivantyyppinen elämäntavaltaan. Jollei olisi ok, niin ei voisi sellaisen kanssa käytännössä elellä. Jollei ole mitään elämäntavan hienoutta, viihtyisyyttä, toimivuutta tms, niin ei ole vetovoimatekijää. Mutta jos ne molemmat on elämäntavasta, josta itse pitää, niin luulisi sellaisesta pitävän naisen löytyvän rinnalle, jos niistä harrastuneista ympyröistä etsii. Lapsena opitaan taitoja vanhemmilta, koulussa ja harrastuksissa. Myöhemmin voi oppia helpommin taitoja omin päin ja harrastuksissa, katso esim. blogini http://nopeaoppisuus.blogspot.fi ( ja ehkä http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi sekä  http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html ).
"

tämän kanssa olisi hyvä, ettei jää mihin tahansa lokeroon, missä sattuu olemaan, vaan etsii itselleen sopivan, ihanteensa:

Vuodenaikakirjoituksestani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html
"D6.   Kesäheiloista (lainaus tämän blogin kohdasta terveet elämäntavat, ohje 173.):
"Jos yrittää elää seksuaalisemman maineen mukaan kuin minkä tuntee oikeaksi ja itselleen luontevaksi, niin helposti menee pinna kireälle, kun eivät suhteet ja elämä suju niin mukavasti kuin pitäisi. Jos haluaa olla enemmän seksuaalinen vähän kaikkien vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa, niin että siitä on itselle hyötyä asioiden sujuessa paremmin, niin sukupuoliroolit ovat siihen hyvät, muttei pidä omaksua mitä tahansa tai kehutuinta versiota oman sukupuolen roolista vaan itselle sopivin, johon vapaa-ajalla mielellään luiskahtaisi, josta hyvää elämää saisi ja itselleen sopivaa tekemistä, niin on sitten menevä ja hyväntuulinen ja ohimenevissä kohtaamisissa tai asioilla ehkä kolmannes vastakkaisen sukupuolen edustajista menee lokeroon "Ai nainen" tai "Ai mies" jotenkin komeasti, viehättävästi, miellyttävästi ja kanssakäyminen sujuu.
Toisaalta jos etsii sitä, miten itse olisi kovin seksuaalinen ja viehättävä, niin Elämä isolla E:llä säännön "Elä ja anna toisten elää" mukaan parempaan elämään suunnistaen tuo kai sellaista niissä ympyröissä, joista pitää, joihin haluaa ankkuroitua.""

Haaveammattiin-blogini lokeronvaihto-ohjeet http://nopeaoppisuus.blogspot.fi

ja aiempi kirjoitukseni parin löytämisestä:
"

Advice for dating and finding new friends

Advice for dating and finding new friends

Dress according to your ideals, so people who share the same ideals will find you interesting and start a conversation with you. Avoid pretending to be really like a role that is forced upon you by some custom or for some other reason that is none of your doing, since if you do, you will attract the same kind of bull shit pourn upon you by those who are for that shit.
Likewise, take the first steps on the road toward living totally according to what you consider the ideal way to live. That way you go to places where people are interested in just those things that you consider to be of major importance in life – and avoid going to the opposite kind of meetings which support th things that you wanna get rid of. That way you can have something to talk about your values to others, and so they are much more likely to introduce you to other people that they know who share the same values. Besides, that gives you a much more fulfilling life even a long time before you meet anyone of interest to you. And when you meet such people, you know that you share the same values because you have done something in practice to cultivat them. You are not just a liar claiming to love something, you are one who has actually taken the first steps to dedicate one’s life to the way of living that just you love and admire. Living against your own opinion of what real life is based on drains you, makes you weak, uninspirated, unmotivated, exhausted, makes you uninteresting in the eyes of others – makes you lean on others for fulfillment because you cannot follow your own values yourself but need others to overdo them for you. You can be just thrilled to just say hello to a friend with a soul like yours, while even deep friendship with a wrong type of person for your taste leaves you bored and uninterested.
Do not believe that opposites attract. Those with opposite values in how life ought to be lived typically get classified as enemies. It is the person who shares your goals in life and can help you on the way, that is a good choice for you. That person often has different strengths than you but enjoys your company especially much, like you hers/his. Theere are people with all kinds of views to life in the both sexes. Just those different views together with our different strengths and different social environments and situations of life make our characters different. So pleas do not try to compete with anyone else, since they are all looking for a different kind of mate. Just follow your own taste and build a rewarding social relationship, a sincere friendship mixed with love."

http://yksinaisille.blogspot.fi

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Terveistä elämäntacvoista perusohje

Ihmettelen tuota, kun kaikki eivät halua liikkua, etenkään lämpimistä maista muuttaneet, että puuttuisikohan jokin terveiden elämäntapojen ja tervehenkisen tekemisen perustaito? Auttaisikohan tämä yleisohje, vaikka onkin sokeritaudin parannusohjeyritelmä parantamisaiheisesta blogistani http://parantamisesta.blogspot.fi

"Sokeritauti näyttäisi liittyvän siihen, että ajattelee saavansa voimia vain ruuasta ja suhtautuu kuin muu olisi mälsää.
Oikeasti ihminen saa energiaa kaikenlaisesta terveeseen luonnolliseen elämäntapaan kuuluvasta. Auringonpaiste tuo energiaa, samoin kukat ja luonnon ihaileminen, eläimet, miellyttävä vaihtelevainen reipas liikunta, katseleminen, hyvällä mielellä toimeliaisuus, ystävällinen sosiaalisuus, kiehtovat tekemiset, musiikin kuunteleminen, jne. jne. Toimeliaisuuden täyttämä päivä on usein tyytyväisen elämänsisällön täyttämä päivä, ja sitä paitsi tervehenkisempi.
Positiivinen asenne virikkeisiin näyttäisi auttavan sokeritautista.
http://parantamisesta.blogspot.fi/2015/08/liikkuvuuden-ja-kunnon-yllapitamisesta.html
http://parantamisesta.blogspot.fi/2015/06/ohjeita-kovin-heikkokuntoisen-liikunnan.html
Eli luonnollisia tervehenkisiä virikkeitä tarvitaan lisää. Ne sellaisinaan tuovat voimia kuin loma, luonnossa liikkuminen, hauska tekeminen, kaverien kanssa vietty luppoaika. Esim. kaikenlaisen kauniin ja kiehtovan katselemisesta voi harrastua, nauttia sään tenhosta, liikkua edes kepeämmän askeleen sinne tänne. Näin mieluiten kovin monta kertaa päivässä, esim. 1 sekunti - muutama sekunti - muutama minuutti kerrallaan, nauttia noista tervehenkisistäv irikkeistä, niiden tuomista tuntemuksista ja käyttää niitä jälkikäteen energiavarantonaan."

Terveistä elämäntavoista ohjeita kovin monta blogissani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Body coordination and well being

"

Joy of sports


3. toukokuuta 2017 klo 14.58


Hi
I treid to find some Brasilian media or sports site.
I have been for a few years interested in Brasilian culture and been
surprised to notice that even though Brasilians look positive, skilled
and feeling, they don't feel so very well. Today I figured out the
reason fior that and how to correct that. Brasilians are very good at
fine coordination which they do both at the outer reaches of their
body and all the way from the body center at stomach, like as if they
were painting. (But many painters are even lousier, so don't mix tyhem
with this.) That is an artificial non-instinctual way to coordinate
body according to the sense of sight. We here in Finland have a very
different climate, which is much more beneficial for being speedy and
active. Our way of fine coordination would propably suit also other
climates and it is very natural and brings lots of well-being: Be very
natural, very emotional naturally at the stomach area and near it, so
that you can move only roughly, like right or forward or left or
backwards. So you did not disturb your body center, emotions or
naturality at all: they determined the exact way fo moving and exact
direction. Then take your social eye and your sense of atmoshpheres
along: which social styles are naturally possible for you right now:
choose from them the exact form of the outer parts of your body and
roughly the form of the parts at middle distance from the center
outwards. So you can go for example a little bit bold and protecting
so feelings, being sturdy. At the same time atmospoheric and via that
thinking skills and fine mechanics, which alters the movements
slightly at the center, somewhat at the outer reaches. And for example
liking or taking social dastance, which also determines movements. Or
like with basic skills only or with emotional strenght of high skill.
Etc.
One can get one's experinece of life to sing, just about always:
http://finnishskills.blogspot.fi/2015/11/healthy-ways-of-living.html
With good wiushes from Finland,
Kaisa Hannele Tervola, Savonlinna, opriginally from Helsinki
"

perjantai 27. tammikuuta 2017

Ei aivot seis liikkumista

Jotkut tuumivat, että aivojen kuuluu olla seis liikkuessa. Liikkuminen on toki eri juttu kuin ajattelu ja vaatii paljon keskittymistä. Mutta toisaalta ihmisten esi-isät tarvitsivat liikkuessa ajattelua: paetessa, tapellessa, juostessa, ryhmänä yhdessä puuhattaessa ja ollessaan sosiaalisia, ja niin liikunnan ja ajattelun tulisi sujua hyvin yhtä aikaa, vaikka toki eri tekemisiä ovatkin. Ajattelun kuuluu ottaa mallia liikunnan hahmotustavoista eikä toisin päin, vaikka liikunnan sopisi käyttää tervettä järkeä ja tervehenkisyyttä apunaan, terveitä elämäntapoja myös.
Tällaiseen sopivasta ajattelutavasta olen kirjoittanut blogissani http://pikakoulu.blogspot.fi ja terveistä elämäntavoista toisessa blogissani sivulla http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html .

lauantai 3. joulukuuta 2016

Luonnossa suunnistamisesta ja eksyneille ohjeita

Katso http://eraopasaihe.blogspot.fi/2016/12/luonnossa-suunnistamisesta.html

Koordinaatiokyvyn kannalta sopivan vaativa tuo parhaan elämänlaadun

"193. Yli yksilön koordinaatiokyvyn menevä tehtävä käy näköaistivoittoisesti eikä yksilö saa tilaa elämälleen kummemmin kuin koulutehtäviä tai pakollista työtä tehdessä. Sen sijaan koordinaatiokyvyltä sopivan tasoisessa tehtävässä yksilö tuntee saavansa käyttää sosiaalista silmäänsä ja tilaa itselleen yksilönä, omalle persoonallisuudelleen, tunteilleen ja näkemykselleen, omille tekemisentavoilleen ja toiveilleen, tervehenkiselle elämälle. Koordinaatiokyvyltä liian kömpelö tehtävä puolestaan vaikuttaa liian palikkamalliselta ja turhan kaavamaiselta, vähän kuin vankila.
Samoin koulutehtäviä tms työmäisiä tehtäviä tehdessä käy liikaa tsemppaavan omalle elämälle kituliaasti, sopivantasoisessa tehtävässä olijalle hyvin ja liian alhaisen tason tehtävässä kuin oksat katkottaisiin pensaalta." http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

Elämäntapahaaveista ja ostoksissa onnistumisesta

Katso http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2016/11/ostoksissa-onnistumisesta.html

Hiihtämässä pitkästä aikaa

Kävin tänään hiihtämässä pitkästä aikaa. En ollut saanut aikaiseksi ja niin

ajattelin, että parempi vähän kuin ei ollenkaan. Ja niin hyävnä hetkenä lastasin

sukset sauvoineen olalle ja hiihtosaappaat jalkaan ja läksin viereisen metsikön

luo. Hiihdin sinne tänne lumen peitossa olevien lupiinien ym lomitse jaoli kovin

kaunista ja teki hyvää jaloitella. Edellisestä hiihtokerrasta oli muutama vuosi

aikaa, ja niin kuulostelin liikkeitä: mikä näin vanhempana ja viisaampana olisi

paras tapa liikkua: ei lintassa, ei kireästi vaan lämpöisesti niin kuin hyvää

tekee, välillä vauhtiin innostuen, sitten taas hellittäen, mielitekojani

kuunnellen. Ja kotiin ennen kuin ehdin väsyä ja hiihto muuttua ikävämmäksi tai

kylmä tuntua liikaa. Ulkona lumet suksista ja kotona käperryin viltina lle

kuulostelemaan kehon palautumista kuin saunan jälkeen lämmönsäätelyä, ja niin ehkä

vartin päästä venytellessäni viltin alla tuli kamalan hyvä olo ja olin tyytyväinen,

että tuli lähdettyä ja päätin että toisrtekin olisi kiva, kovin kiva.



Opi liikunnalliset lahjat näin!   http://liikuntaa.blogspot.fi/2013/01/liikkumistapaohje.html
(http://liikuntaa.blogspot.fi/2015/06/liikunnan-innon-ja-energisyyden.html)

Palautumisesta (mutta ikävä kyllä kesäaikaan kirjoitettu joten viilentää) 
http://liikuntaa.blogspot.fi/2016/06/tavallista-isomman-rasituksen-jalkeen.html