Kehon ja liikkumisen hahmotustavoista

 Youtube.com issa oli video muinaisista kreikkalaisista kai olympiaurheiluunkin liittyvidtä kehon ja liikkumisen hahmotustavoidta, jotka noin vaasien kuvista arvioiden näyttivät tuovan eri ihmistyypeille monimutkaisemman ja urheilijamaisemman käsityksen kehosta ja liikkumusesta. https://m.youtube.com/watch?v=UF9CRW_AguA

Alkua vasta ehdin katsoa, sitten jäin miettimään.

Oma jumppa tms

 En ole aikoihin liikkunut ja nyt asun Espoossa. Viime kesänä täytin 50 ja olen edelleen jotenkin kirjoittamisen lokerossa, vaikka aiheeksi on jäänyt lähinnä terveet elämäntavat vanhemmalla iällä, mikä on se, mitä Savonlinnadsa jäi paljolti ouuttumaan ja miksi muutin takaisin pääkaupunkuseufulle, mutta täällä olen viimeisen vuoden ollut lähinnä uninen enkä tuedä, että miksi.

Liikunta on minulta liiaksi jäänyt, ja se meinaa, että olisi liikuttava edes jotakun kotona silloin kun mieli tekee. Jostain syystä tuntui nyt, että siitäkin tarttis jotakkn kurjata ylös.

Liiku niin kuin hyvältä tuntuu. Etsi venytyksillä mm hyvää ryhtiä, joka on sinulle luonteva ja terveellinenkin. 

Liikkeitä on monenilmeisiä. Yhdellä tuulella sopivat yhdentyyliset, toisella toisentyyluset. Älä pakota itseäsi vaan etsi luo teenlaadullesi tänään sopivat liikkeet, niin niiden tienoilta tulee helpommin hyvä olo. Toisena päivänä voi kaivata toisenlaista harjaannusta. Muttä älä tee kyvin lyttyyn laittavia liikkeitä, äläkä liiku tönien, kuuntelematta liikeitäsi ja ympäristöäsi. 

Aikidon liikkumistavasta

 Aikido on japanilainen taistelulaji, jota nuorempana harrastin kymmenusen vuotta ja jossa on tsrkoitus opoia puolustautumaan ilnab että kukaan vahingoittuu. Aikidon on laatinut, perustanut japanilainen vanha mies, taidtelukokemusta omannyt hengellusesti suuntsutunut sotilas. Aikido sanana tsrkoittaa tietä harmonuaan. Aikidossa pääosin kaadetaan hyökkääjä ködestä horjuttamalla, mutta joskus harjoitellaan myös puumiekkojen ja puukeppien käyttöä, mi kä sanotaan kehittävän etäisyyksuen tajua. Harrastajien mielipide luenee että itsepuolustuksena aikido on aika tehoton tsi vaikea saada onnustumaan, muttei puppua, ja on hauska liikuntahatrastus. 

Puumiekoilla harjouteltaessa nostetaan usein kädet pään päälle ikään kuin vslmiusasebtoon, mikä mi ua hämmästytti äsken kun jäin vettaamaan sitä metalliveitsiin tms  joita videolla näin. Vahvempi asento olisi kädet alempana suojaamassa ja nooeasti valmiina ksikkeen jotenkin arkijärkusemmin. Mutta tulisikl dilloin mieliaöasta punttaavampi, jolloin huomion piiri kapeutuu, ihminen typertyy ja on alttiina sivulta tuleville hyökkäyksille, törmäyksille tms. Kun taas jos nodtaa kädrt ylös, niin havshtuu huomaamaan, että aha maailma on llemassa ja reaktiot tulevat koko maiseman tapahtumiin eikä vain väluttömään huomion kohteeseen. Punttaava ei myöskään ole keyyerä ja energinen, ei nooeareaktioinen ja ei saa vapaa-ajan harrastuksen ilia liikunnasta, jonkinlaista vapautunutta hyväntahtoista hyväntuuliduutta ja jaksavaiduutta, virkustymustä. 

Liikutaanko muissa maanosissa enemmän kuin Suomessa?

 Katsoin youtube.com ista englanninkielisen videon maailman suurimmista väkijoukoista, ja en tosin katsoessani tarkoitujsella miettinyt asiaa, mutta minulle jäi vaikutelma, että melkein kaikki noista miljoonista ihmisistä mm usassa, Brasilialaisessa konsertissa ja Intiassa harrastivat joko liikuntaa tai hyötyliikuntaa elämässään, jolloin siis jos suomalaisilta etenkin iän myötä tai muualla kuin suurissa kaupungeissa näyttävät liikubtamahdollisuudet jäävän pois, niin siihen on jokin muu syy kuin tropiikkilaisten ym ulkomaalaisten huonokuntoisuus. 

Vanhusten liikunnallisuuden tiellä olevista esteistä

Nyt, kun olen jo melkein 50, olen oppinut jo aika monta asiaa siitä, mihin liikunnan harrastaminen vanhuksilla kaatuu, ainakin, jollei noita asioita tiedä.
* Aika monella kai on jokin proteesi, erityisesti kai polvet, ja silloin ei voi enää reippaasti liikkua. Ongelmana kai on, että jotkut telovat heikkoja vanhuksia tahallaan. Monella kai myös on nivelrikko ja sen vuoksi keinonivel - vai proteesi tms, kun ovat liikkuneet liian vöhön ja lihakset eivät kanna nniveliä paremmiksi, mutta sellaiseen kai auttaisi liikunta. Olennaista kai olisi tiedostaa, keitä ei voi saada liikuntaharrastuksiin mukaan. Tässä missä olen nyt asunut 7 vuotta, on paljon penkillä istuvia ja hiljalleen köäveleviä vanhuksia, ei kai niin kamalan vanhoja, muttei kukaan ota muutamaa askerlta johonkin väliin reippaammin, kun kerran oli juuri nuoren seurassa, ja se on minua kovin ihmetyttänyt, kun se oman reippaamman elämän ja liikunnan harrastamisen mahdollisuuksia karsii pois, jos ja kun tulee pitäneeksi heille seuraa.
* Osa vanhuksista on tropiikista, esim. Afrikasta,missä ei liikuta ainakaan suomalaiseen tapaan ja suomalaiseen vuorokaudenaikaan, ja niin haluaa muidenkin vanhusten olevan paikoillaan ja pitäövän seuraa, vaikka itse toisaalta olisivat murhaorientoituneita.
* Moni vanhus on heikkokuntoinen,koska ei ole harrastanut liikuntaa. Siihen kai auttaisi tervehenkinen taktiikka kunnon kohotttamisessa ja harrastuksen ylläpitämisessä.
* Osa vanhusten kanssa tekemisissä olevista nuoremmista, usein ulkomaalaisista, sekä hoitoalojen väki, pitää suomalaisia vanhuksia ryhmänä uhkana, jolle ei halua liikunnallisten vapaata suvereenia asemaa vaan jotka haluaa pitää uhkailtuina ja pulassa.
* Moni vanhus pitää seuraa sairaille tuttaville, aj niin usein liikkuu vähemmän ja hitaammin.
* Vanhemmiten tavallisiin tekemisiin on kertynyt kyllästyttävän suuri määrä toistoja, esim. tuhansia tai paljon enemmän vielä, ja niin tekemisentapa käytännön jutuissa on usealta vanhukselta mennyt huonoksi, ja taas teoreettisten yms suursaavutustem ja taiteen,hengellisyyden yms monimutkaisen harrastamisen myötä on tekemisentapa vieraantunut käytännöstä ja liikunnasta.
* Jos tuttujen tutut käyttävät monimutkaisiin asioihin hidasta,e i aistit auki olevaa tekemisentapaa ja harrastavat sellaisai jatkuvasti, niin on hankalaa liikkua vikkelään aistit auki. Tarvittaisiin tuttuja ja tuttujen tuttuja, jotka käyttävät koulu- tai insinöörinmäkökulman tapaan nopeaa katseen mukana reaktiivista liikkumisen tekemisen ja ajattelemisen tapaa.
* Vanhuksilta kai muut odottavat jatkuvuutta, joten saman harrastuksen voi aina saada, jollei joku pidä sitä räikeänä tai asemaansa uhkaavana, mutta selkeitä alkuja tulee harvemmin, jolleis itten jonkun (nuoremman?) seurassa, kuin jonkun vetämänä lähde kurssille tnsm liikuntaharrastus käyntiin.
 * Ylirasitus ja flunssa yms tuovat katkoja nuorempienkin liikunnan harrastamiseen, joten vastaavasti niistä kai pääsee ylitsekin, mutta heikkokuntoisella palautumienn kestää piudempään. Siihen kai auttaisi peruskunto, jota esim. kävelyillä ylläpitää, ja liikuntaharrastukset viihen lisäksi.
* Jos on pitkään enimmäkseen istunut ja ajatellut sekä jutellut ja keskustellut, lukenut yms, niin tarttee kai eka saada touchi liikkumiseen, hyvä liikkumistapa, ja se kai merkkaa, että olisi käveltänä eri tavoilla ja kiinnitettävä huomiota siihen, että kunkin askellajin kävelee hyvällä tavalla, esim. reippaasti, hiljalleen, hölkäten, spurtti, kiirehtien, leväten, kantaen jotakin aika painavaa, kenties kantaen esineitä pinoon, paikoilleen tms, missä vaihtelee kantamisen ja levon askellajit. Sitten olisi kai hyvä olla monenlaista liikunnallisen tapaista, esim. tikanheittoa, soutua, veden kantamista,jossakin auttelemista, niin olisi liikunnallisuus elämänalueena eikä jonakin, jonak siinäsivussa hoitelee, melkein unohtaneena, että sitä onkaan. Jos vanhan (90-vuotiaan?) teoriaperspektiivi on suuri ja osaavainen ja kaappaa huomion, niin olsii kai liikuttava osin sen varaisesti jotakin sellaista, missä se ohjeista köäyttämään hyvää tervehenksitä urheilullista liikkumisentapaa, esim. loikka tms., ja kehittää siitä sitten urheilullisuus samoin kuin  nuoren teoriaperspektiivi kehoittaa kohtottamaan kuntoa.
* Jos on liikkuessa ohimenevä tuntemus, joka on kai kuin sydänlihaksen tulehdukseen liittyvä, niin se merkitsee, että silloin rehkii liikaa, on joko osin vajaakuntoienn esim. flunssassa tai sitten liikunta vain on nykyiselle kunnollesi liian rasittavaa, eli joka tapauksessa tarttee heti hellittää ja ei enää liikkua niin rankasti, vaan kohottaa kunto vähitellen alunpityäen esim. max 25% teholla tuosta. Jos kuntoa kohottaessa hellittää liikkeen lämpimäänpöpöisyyteen päätyen, vähän kuin hapenpuutteessa sammuen, niin on jokin pöpötauti tai liian helle, ja silloin ei kunto kohoa. Jso sen sijaan hellittää, kun menee kraah-mallisekis epäenergiseksi raatamiseksi, niin se on heikkoa kuntoa ja silloin voi hyvin harjoittelemalla kohottaa kuntoaan.
* Pappien liikunnallisuutta häiritsee se, että he ovat usein juuri ollet auttamassa jotakuta vakavasti sairasta tai onnettomassa elämäntilanteessa olevaa, joka saattaa edelleen nojata heihin, tai olleet juuri hautajaisissa ja omaiset nojaavat heihin tai jokin kuolemanjälkeiseen elämään siirtymisen vaihe on heidän huolehdittavanaan. Silloin on kai tilanne kuin olisi tuon toisen / noiden toisten seurassa liikkuessaan. Puiden vehreidenoksien opettama tervehenkinen vire on kai samalla parantava ja liikuntaan sopiva. Saisiko siitä tähän ratkaisun, kullakin samantapainen vire eri mnäärässä ja jossain määrin eri puoliltaan.

(Tautien ja vaivojen parannusohjeyritelmiäni, mm ihmeparannusohjeyritelmiä, terveisiin elämäntapoihin vertaamalla syntyneitä, sadoittain http://parantamisesta.blogspot.com )

* Lättäpohjaisilla/kovapohjaisilla kengillä juokseminen tms on kuin lattajalan liikkumista, aika toivotonta. Tarvitaan kimmoisapohjaiset lenkkarit, oikeat juoksukengät, niin niillä on hyvä liikkua, ne tukevat askellusta ja ketteryyttä sekä juoksemista, sopivat esim. tanssiaskeliin. 

* Vanhemmiten, kun taitoja ja kokemusta kertyy aina vain enemmän, niin uusia asioita voi ottaa vastaan isommalla tahdilla ja ymmärtää niistä enemmän, kenties olla itse vaikuttamassa niistä osaan, ja niin niiden painoarvo kasvaa, siis istumisen, lukemisen, median seuraamisen,keskustelemisen, kirjoittamisen ja taiteen tekemisen viemä aika kasvaa ja saa isomman painotuksen. Samalla jotkut muut kenties samanikäiset yrittävät pysyä mukana ja vain lukevat ulkoa ja ovat omalta kannaltaan katsottuna aika epämääräisen asian kanssa tekemisissä. mutta pyrkivät kumminkin dominoimaan, jotta tahti hidasdtuisi ja jotta muut eivät siasi asemaa heidän ylitseen. Liikunta kumminkin edellyttää, että itse ja seura tekisivät hyvällä laadulla, hyvällä ymmärryksellä ja käytänmnön hokjsottimilla & aisteilla eikä epämääräisesti muistista vaan, saati sitten satuja. 

* Lapsena ja teininä on elämä edessä ja niin tervehenksiyyteen satsaaminen on hyvä satsaus elämän varalle, moniksi kymmeniksi vuosiksi. Mutta sitten iän myötä ei enää ole itse avoinna niin kaille vaihtoehdoille ja kaikenlaisille elämäntavoille, -valinnoille, -kohtaloille yms, ja niin ei tsemppaa niihin kaikkiin, ja niin terveet elämäntavat tuppaavat tippumaan pois.'

* Katselin äsken pätkän videotaseniorien juoksukisoista USAsta, joissa mm yli satavuotias naine juoksi sata metriä, mutta meno oli lähinnä töppökävelyn tapaista. Olivat kaikki istuneet liikaa ja olleet kenties hoidettavina jossakin ja kiinnostuneet maailman mahtavista, jotka paljon istuvat ja joiden näkemykset vaativat sulattelua, ja niin yksilön hitaus oli pikemminkin ryhmän tavallisen elämän tuoma piirre kuin terveyudentilaan tai motivaatioon liittyvä. Niinpä liikunnan harrastaminen vaatisi kai erityisesti nuorempiin ikäryhmiin samasitumista, heidän ryhmäänsä kuulumista noin niin kuin vapaamuotisesti, ja ainakin kovin vähän liikkuvien ja hitaiden vanhempien ihmisten jättämistä pois samaistumisryhmästään, ainakin väliaikaisesti, ainakin liikunan parissa. 

* Jos kouluiässä oppi terveitä elämäntapoja koko ikäluokka koulussa ja harrastuksissa, osin muutenkin, mm säiden myötä, niin jos myöhemmin vanhempana on ollut paljon vaikeampi ylläpitää terveitä elämäntapoja kuin mitä olettaisi, niin voiko olla, että useat sairastavat ulkomaalaiset turvaavat suomalaiseen sairaanhoidon osaamiseen, jolloin elinympäristössä voi olla yllättävän monta ihmistä, joilla ei ole ylipäätään koskaan ollut kovin terveitä elämäntapoja, taipumusta niihin tai niihin liittyviä taitoja. Tällöin kai liikuntaa harrastavien, liikuntaa arvostavien, liikunnallisten, terveet elämäntavat omaavien, säitä osaavien ja terveiden ihmisten ryhmän tuki olisi kovin tärkeää omille liikuntamahdollisuuksille käytännössä.

* Vanhat ihmiset usein vaikuttavat siltä kuin heillä olisi jokin lukemista muistuttava tekeminen kesken tyyliin, että tässä välissä vain laitan tämän kirjan tuolle pöydälle ja jatkan heti sitten. Mutta niin, että tauko voi olla pitkä ilman että onnistuu uppoutumaan muihin tekemisiin. Pitävätkö niin seuraa nuoremmille kiinnostavien alojen ammattilaisille näiden työhön liityen, vai mitä ihmettä?

* Nuoremman polveb kanssa tekemisissä olevat, ihan jo lasten vanhemmatkin, ottavat yleensä nuoremmista mallia enemmän kuin vain kuuntelevat, mitä nämä sanovat. He usein ottavat mallia siitä, kun ovat nuorempien kanssa tekemisissä, mutta nuoremmat silloin yleensä venttaavat, että vanhempi ihminen on saanut sanottua sanottavansa, tais sitten sulattelevat tämän sanomia tai haikailevat muualle, ja niin vanhempi ihmienn ei tule ottaneeksi mallia tekemisen kohdasta vaan ventaamisen, seuranpidon tms kohdasta, ja niin hän hidastuu entisestään ja menettää taitojaan, menee tyhmemmäksi kuin tuo nuoremman polven ihminen.

* Vanhuksille kai tulee paljon vaikutetta nuorilta siksi, että he tai lasten vanhempien välitykselläkysyvät, että miten vanhus voisi, muttei sitten nuorelle ole selvää, että mitä voisi, mihin se liittyy, kun ei tunne vanhuksia, ja niin vastaa vanhusklisheitä eikä nuorten reipasta elämää kuvaten,  vastaa esim. että vanhus voi käydä kävelyllä ja lukea, kenties maalata. Mutta vanhuksilta siis puuttuu nuorempaapolvea sosiaalisesta ympäristöstään ja niin  tavallisen nuoren ihmisen kuviot ovat unohtuneet tarkoilta yksityiskohdiltaan ja siksi kysyvät saadakseen liikuntaa, tarkat aistit, tekemistä, elämänsisältöä tms. Ero on kai siinä, että vanha tekee lähes kaiken liian harkiten tai liian hajamielisesti, ja niin ei siinä yhtä aikaa voi olla liikunnallinen eikä oikein tervehenkinenkään. Nuori sen sijaan rampaa: menee ulos, käy jossakin, ramppaa raput taas ja vaikka vaihta atakin ja kiirehtii taas raput ulos että hei nyt voidaan lähteä, ja se on mahdollista, koska hänellä on liikuntaharrastuksia ja niistä peruskuntoa ja liikunnasta nauttimisen tottumus, eikä mieti tarkkaan kaikkea, vaan tekee jotain yksinkertaisempaa,perusjuttuja ja joutuu välillä korjaamaan, ja niin on tekemisen meininki muttei vaaraa muille.

* Jos ja kun on itse nuorempana ollutliikunnallinen ja harrastanut innolla liikuntaa, niin kun huomaa, ettei iän myötä liikuntaa enääniin harrasteta, niin itse kenties ryhtyy malliksi siinä ja koettaa keksiä, miten voisi auttaa muita, mutta silloin tulee jotenkin paperinmakuinen tyyliu ja käy kuin yrittäisi kaikkia saada yhtä aikaa liikkumaan eikä kutakin omia aikojaan, ja niin liikunta menee tauolle ja tuppaa jäämään pois. Jos sensijaanliikkuu ihan vain itseään varten, niin se sujuu paremmin. Oiskohan selitys, että muutkin ovat liikunnallisia olleet ja haluaisivat liikkua mutta neuvovatkin muita tai heillä on jokin este.

* Pikkilintu lähinnä vain istuskelee puussa ja on seurallinen, talvella käy lintulaudalla lämpimikseen. Eli terveet elämäntavat tai liikunnallisuus linnun mallin mukaan voi olla lähinnä löhöilevää ruokakeskeistä elämää. Tarvitsisi sen sijaan ottaa tavoitteekseen terveemmät elämäntavat kuin pikkulinnulla, terveet elämäntavat ikiaikaisen luontonsa mukaisesti, ideaalisen terveet, niin liikuntakin sujuisi paremmin.

* Unohtuukohan iän myötä monelta, että kullakin tulee olla oma tekemisentapa eikä tehdä kaikki yhdessä samalla tekemisentavalla.

* Voiko käsitys, että' liikunnan harrastamisen ehtona on liikunnan leimaaminen seksuaalisuudeksi, johtua osin siitä, että tarttee olla liikuntaharrastunut, etsiä loppuelämänsä meininkiä liikunnasta, niin liikunta sujuu hyvin, ja muuten kenties vain puolella mielellä. 

* Nykymaailmassa on teknologiaa kovin paljon. Matematiikka on huono vaikute havaintokyvylle ja realismille, mutta fysiikka sen sijaan on vaikuttanut kokemuspiirissäni olevan hyväksi näköaistille, sen tarkkuudelle, selkeydelle ja miellyttävyydelle sekä tilanhahmotukselle ja realismin tunnulle tekemisissä niin, että se on kovin hyväksi liikunnalle, esim. koulu- tai yliopistofysiikka.

* 30.6.2021   " I 122.   Some think that a gnome like or a goodcwayvto live means putting things in a certain way and keeping them in a certain way, but such life isn't happy and it makes one dum, brings thinking errors and does nit give possibility to good life and healthy kind of wisdom of life. Life is in the living, in living basic life without (in the first seconds?) caring how, and only then observing what is a good option or good ways of doibg, and growing to higher skill and greater happiness via that. "    learntalents.blogspot.com 

* terveitä elämäntapoja käsittelevästä kirjoituksestani 

 " 436.   My comment to a video called Living by Taiga rules

" The English voice sounds like a nurse wanting to learn so healthy ways of living. Nurses could try tge following. Walk a roaf watching the nature. Watch a tree by the road, observe it's structures, walk to it understanding that you are by it, then walk onwards with that tree ss a part of the landscape you are in, your past, your understanding of the world, then the same with the next tree etc in the landscape. Use this as a model of your way of learning, and then try running/sports with this type of thinking. "

"   opisuomalaisuus.blogspot.com

*  jotkut arvioivat ihmisiä ja näille kuuluvia oikeuksia ihan vain sosiaalusen silmän.mukaan ja pitävät reipasta iloista liikubtaa ihan vain lasten ja nuorten piirteenä, ja vanhemmat ihmiset taas liokittelevat äitimäisiksi tms pussimaisiksi koko ajan löhöäviksi ruokakeskeisiksi, jotka eivär enää liiku lasten tavalla muuten kuin lapsia varten vain. 

* 2.9.2021   Voi olla, että moni, jonka kerrotasn liikkuvan paljon  ei liikukaan tai ei ainakaan tsvallisen liikuntaharrastuksen tapaan. Niin heillä siis ei voi beedata. 

* 29.9.2021   Liikunnallisuus ja toimeliaisuus ovat ihmisen oman elämänviisauden varassa, ei jaetun vaan sen, mitä on itse onnistunut ymmärtämään, omin sanoin ja mikä itselle sopii, niin kuin yksilön tyylu, kun ryhmässä liikutaan. Eli se on ihan eri tekeminen kuin nuoremman polven opettaminen tai yhteisön yleisen taito- ja laatutason vaaliminen. 

   

* 31.10.2021   Huomion kiinnittäminen mittamäärällisyyksiin vaikuttaisi olevan liikunnallisuudelle hyväksi.

6.1.2022   Vanhuksella on kai liikkuessaankin usein mielessä monta tekemistä, asiaa tms yhtä aikaa, siis jos laskee samankokoisissa kimpaleissa kuin nuorehkona aikuisena. Siis vaikka keskittyisi liikkumiseen, on vainhahmotustottumus niin elämänfilosofinen tms. Kuhunkin tekemuseen, asiaan tms liittyy oma elekuelensä, oma vireensä ja rytminsä, dynamiikkansa, ajattelutyyppinsä tms, ja niin liikkumisen ryhti saa kohdittain vaikutetta niistä kustakun, esim eri seuduin kedkikehoa ja jäseniä, ja niin ryhti koostuu monesta reippaasta osatekijästä eikä vain yhdestä suorasta ryhdistä ja kedkikropan vireestä. 

26.3.2022   Liikunnan harrastaminen sopii kailuonnostaan siihen, kun kaikilla on yhteinen työmäinen perspektiivi ja sivistys, niin sen yhteisen näkökulman sisällä voi hyvin hsrrastaa liikuntaa niin kukn suositeltua on. Mutta jos iän myötä erikoistuu tsitotyöhön, jota muut eivät tee, tai jää työelämän mäkökuömasta pois, niin liikunnan tapaiseen suoraviivaiseen tai dominanttiin tekemuseen ei ole silloin varattu tilaa, ellei sitten rauhallusesti vain ja perinteisiä rsuhallisia lajeja vain  

*   Ehkä hidastaa paljon se, jos ystävätkin ovat vanhoja. Ehkei minun olisi pitänyt kohteliaasti nimittää villakoiraani vanhaksi, jos se vaikutti paljon nuoremmalta. Ehkä vanhaksi nimittämunen tuo vaikutteita itseä vanhempien ajattelemusesta, missä yleensä on niin paljon opeteltavaa aihiona vain, että se hidastaa paljon. 

27.3.2022   Sunnuntait eivät minulla ole olleet niin uskonnollisen tunnelmaiset kolmeen vuoteen, mutta tänään hoksasin, että sunnuntait voivat omalla tavallaan vahvasti tukea kunnonkohottamissuuntautuneisuutta yms

15.11.2022   Teoriassa luulisi vanhusten voivan liikkua ihan niin kuin nuoremmatkin, mutta tyylilaji olisi kai monimutkaisempi ja jossakin paatoksellinen ( tärkeistä aiheista kertomaan tottunut ) ja jossakin unohtelevainen ( yksinkertaisiin työläisiin teorianäkökulmiin kyllästynyt ). 

Sairauksiin ja jooa vammaisille on tuetääkseni iloa blogista www.parantaminen.info .

" 2.1.2023   Parikymppisenä harrastin innolla liikuntaa. Äsken huomasin, että olen jäänyt haikailemaan muiden tarjoamia liikuntamahdollisuuksia, jotka eivät kai koskaan olleet ihan sopivat, ja niin nykyiset liikuntamahdollisuuteni ontuvat sen verran. Aiemmin vain itse halusin kovin liikkua, ja juuri sitä puhtia kai liikuntamahdollisuuteni nykyisin kaipaavat. 

"

" X50.   27th of January 2023   If one as one ages gets more stuck and circumstancies prevent life, it helps to take a more independent approach and relying on healthy ways of living and civiliced wisdom pray that one could get one's course in life healthy again, something along the lines of the beauty of nature, beautiful music, good quality books, sports, etc.

"   learntalents.blogspot.com 

Huomioita liikunnasta

En ole viime vuosina harrastanut liikuntaa, kun en ole löytänyt siihen tilaisuutta, mutta koirieni kanssa olen kävelyllä juossut vähäsen aina välillä. Ja jokapäiväisenä tavoitteena liikunnallisuus on ollut.

1)   Tanssista opin jälkikäteen, että kehon liikkumistavan hahmottaa, kun miettii viimeaikaiset tekemisensä, niiden aihepiirit, kiinnostuksenkohteet, tunteet aiheineen, yms ja kiinnittää huomiota siihen, missä osin kehoa ne etenkin näkyvät ja millä alueella ylipäätään ja miten ne kehonkielessä ilmenevät mm asennon ja liikkumistyylin osalta. Se tuo helpotluontevat liikeradat, ainakin näin vähän vain liikkuessa vaikuttanut siltä, muttei se tuo niin hyvää oloa. Hyvä olo kai tarvitsee sen, että liikkuu päävireensä mukaan ja ikään kuin muiden vireiden & aiheiden seurassa, vähän kuin ne olisi vat henkilöitä, joiden ohitse juoksee tms.

2)   Oma jumppa kotona menisi kai vastaavasti liikunna halun virettä seuraten. Mutten tiedä, onko se sittenkään niin hyvä kuin liikuntaryhmään osallistuminen, kun ryhmässäon haasteita, tehtäviä, joiden tasalle nousta, eri vaativuuksilla, omia taitoja niin kasvattaen, kun taas oma jumppa on lähinnä omaan napaan tuijottamista, ei niin stimuloivaa, ei niin energiaa tuovaa.

3) Hyvä tapa lähteä liikkeelle on juoksemisen mielitekoa seuraten,kipaisten, sen rytmittämä'nä, sen motivoimanam sen tuomalla puhdilla. Ei ole hyvä pitää samalla seuraa, koirallekaan, vaan pitäisi saada koira juoksemaan erikseen, oman vauhdinhinkunsa ajamana.

4)   Venyttelyssä pitäisi tehdä hyvän eläväisen tunnelmaisin tavoin, eikä venyttää kuin jotakin viivaa tai muuta kraahh-mallista kohden, se ideanaan, sillä se on epäenergistä on onnettomuusalttiutta tuovaa elämään laajemmin, kun konkreettisessa tehtävässä olet ottanut epäviisaan ohjenuoran.

5)   Ajattelu tuo liikunnalliduutta, jis se painittaa työtehoa, lastua ja ikiaikaisia terveitä elämäntapoja, eikä vain ulkolukua, kaavamaisuutta, sosiaaliseen ympäristöön sopeutumista yms. 

Olisiko liikuttava samanrytmisesti tms kuin eläinlajit, joita ihailee?

Tuli mieleeni, että aikidossa,jota pitkään harrastin ja joka oli kovin kivaa, usein rynnättiin juosten tarttumaan toisen ranteesta kiinni ja juoksupyrähdys oli kiva. Onko se kiva siksi, että ihailen pikkulintuja, joille on tyypillistä pyrähdellä oksalta toiselle? Tiesikö aikidon perustaja tämän? Ottiko hän sen lajiaan kehittäessään huomioon? Kai sitä tosiaan on sosiaalinen ihailemansa eläimen kanssa vähän samaan tapaan kuin on sosiaalinen kanssaan samaa tekemistä tekevän ihmisen kanssa.

Olisiko liikuntaryhmän vetäjän oltava aika tyhmä?

Jos liikuntaryhmän vetäjä on ajattelultaan aika tyhmä, insinöörimäinen tai jotenkin lyhyesti ilmaiseva, niin liikuntaryhmän osallistujilta jää kai hänen ohjeitaan noudattaessaan paljon kapasiteettia ylitse ja ajattelu tuntuu tylsältä ja niin tulee liikuttua aistit auki hyvällä tavalla, omasta kapasiteetista ja omasta huomiokyvystä liikunnallisia lahjoja ja hyvää liikkumistapaa hakien, omiin tunteisiinluottaen. Vai vaatiiko tunteisiin luottaminen, että liikuntaryhmän vetäjä olisi tavallaan elämänviisas tai iloluontoinen? Ja jos olisi toisin päin, liikuntyaryhmän vetäjä fiksumpi osallistujia, niin jäisivätkö osallistujat miettimään ja sompailemaan sen sijaan että saisivat liikunnan riemua lapsellisen helpossa tehtävässä joka kuitenkin on antoisan monipuolinen ja kokemuksellinen.

Urheilijan terveys

Terveenä pysymisestä en ole laatinut montaakaan ohjetta, lähinnä vain maininnut jotakin tavallista terveistä elämäntavoista, mutta terveiden elämäntapojen kautta sairauksien ja vaivojen kiertämisestä, terveenä pysyttelystä olen laatinut monta ohjetta ihan vain arvauskiin perustuen: katso hakemisto blogissani http://parantamisesta.blogspot.com/ missä ja-sanan jälkeen parannusohje ko vaivaan pääpiirteissään. Nuo ohjeet ovat ilman lääkkeitä ja hoitoja ja auttavat heti (5min sisään lukemisesta ja ymmärtämisestä) huojentaen oloa, jos vaikuttavat ollenkaan. Siis terveisiin elämäntapoihin vertaamalla syntyneitä. Mitään siompaa paranemisen tunnetta ei kai tule, oireet vain leivenevät ja katoavatkin, joten kunkin tarttee käyttää omaa arvostelukykyään siitä, miten terve on - kai ottaa varovasti ja kuulostella, onko vaivaa tai vikaa, jos hetki sitten vielä oli. Ohjeita on jo kovin moneen tautiin ja vaivaan, 781 blogikohtaa nykyisin. Varsinaiset tekstit ovat numerojärjestyksessä eli laatimisjärjestyksessä hakemiston vieressä sadan kohdan kokoelmissa.

Esim.
"105. Toisten kivuliaat perspektiivit ja mukana eläminen23.8.2015
A261. Mahakivut ja elämänvalintojen korjaaminen tunteidenmukaisiksi   24.1.2016
175. Polvikipu ja polven pitäminen oikeassa asennossa  24.11.2015"

Parantamisaiheinen blogini  http://parantamisesta.blogspot.com/
Selaa sivua aika pitkälti alaspäin, niin löydät hakemiston, (jonka jälkeen on sisällysluettelo eli otsikot numerojärjestyksessä)..

* * *

27.10.2019   Eihän noi oo kyllä kuin sairauksien parannusohjeyritelmiä, joten sopivat lähinnä vilkaistaviksi ja sitten ko vaivan ja samantapaisten kohdat, jos itse tai tuttu sairastuu, ja jos joskus on lukutuulella niin voi näitäkin selata muutaman tai minkä verran vaikuttaa hyvältä. Mutta ensi sijassa olisi oltava tervehenkinen itse. Näitä tehdessäni on tullut vaikutetta sairaanhoitajilta (lääkärien vaikute ei minulle sovi vaan sairastuttaa, en itse sopisi lääketieteen alalle edes kokeillakseni vaan tuppaan sairastumaan, jos olen tekemisissä sairaiden tms kanssa) ja uskonnollisilta sekä vanhuksilta, joten paranemisen lopputulos voi olla pöhnäinen tai varovaisesti ottava, ei niin liikunnallinen moodi, mutta kai oma kokemus terveistä elämäntavoista ja liikunnan harrastamisesta voi sitten auttaa sen loppumatkan, vaikka ihan liikuntaharrastajan verran terve toki oli parannusohjeiden tavoite, mutta moni vaiva kuulosti niin vakavalta, etten, vaikka jonkin ohjeen keksinkin, niin uskaltanut sanoa, että voiko siitä jatkaa liikuntaharrastukseen miten pian,vaikka idea oli, että voi jatkaa liikuntaa ongelmitta.

Liikuntaharrastusten jatkamisest aikuisena

Aloitin liikunnan harrastamisen teininä ja harrastin innolla kymmenisen vuotta. Sitten liikunnan harrastamisen mahdollisuudet katkesivat. Osasyy oli, etteivät muut harrastuskaverit kaikki olleet niin innostuneita liikunnasta vaan vain sattuivat harrastamaan sitä ja miesväki tuntui tuumivan, että pitää ruuasta enemmän ja kenties punntiksesta ja että liikunnan motivaatioo oli saaada komean ylivoimaisen miehen asema (lösöön epäliikunnalliseen) naiseensa nähden. Niinpä he eivät jääneet tukemaan liikunnan harrastamisen mahdollisuutta laajasti vaan vain kaveeraamaan vanhojen kamujensa kanssa ja tiuskimaan/ilkeilemään muita loitommas tai huonompiin asemiin.
Moni kai tuumii, että on hyvä, että lapset liikkuvat, mutta ettei aikuisten kuulu liikkua. En oikein voi ymmärtää, mikä siinä on ideana. Lapsenahan opetellaan taitoja koko elämää varten eikä jotenkin lapsuutta varten vain. Mitenkäs aikuinen sitten olisi onnellinen ja pysyisi terveenä ja toimintakykyisenä, hyväntuulisena ja tervehenkisenä, jaksavaisena?
Jotkin urheilun esikuvista eivät tee reipasta työtä itse, jonka vastapainona liikunta olisi, että jee nyt päästään tuulettumaan, vauhdilla harrastamaan, vaan tekevät lösivää työtä ja tuumaavat, että on kiva, kun on nuorempaa paljon työtä opinnoissaan tekevää nuorempaa polvea ympärillä, niin siitä saa tuulahduksen virettä, jonka tienoilta pääsee hyvin liikkumaan. Mutta silloinhan tulee nuoremmille koulupakko tai pakko insinöörialoille siitä, että joku vanhempi kenties kiva ihminen haluaa lintsata työnteon hyvällä perushuomiolla ja vauhdilla kokonaan, ei edes puolta ytuntia päivässä sellaista raataa itse, ja niin tekee kokoaikaisen pakon muille, kun on muka viisaampi, vaikkei ole vaan epäterveempi, loisiva.
Tuosta kanssa seuraa, että joku haluaa pehmentää opiskelevan tai työtä tekevän lähestymistapaa ja niin miettii, että mikäs tähän ilmiöön sopisi ja laittaa siihen sitten kahvin tai syömisen tms alaisuuteen, ihan epäviisaan alaisuuteen nuo, jotka kokoa ajan treenaavat hyvää laatua ja elämänviisauteen pyrkivät, ja jättävät vapaan tekemisen, jota opintojen vastapainona kaipaa ja jota viisas kaipaa, jonka viisas on ansainnut, niin jättävät sen vapauden vain noille esikuville, jotka loisivat ja eivät tee hyvällä peruslaadulla, eivät koko juttua, ja niin jää koko elämänalue pohjaa vaille, vaille hyvää tasoa ja laatua, kun hyvää laatua tekevät ovat estettyinä sekä tyhmien alaisuuteen laitettuina ja viisaiden aseman ovat vallanneet lavastavat loiusivat.

Näin nelikymppisenä, joka ei ole viime vuosina muuta kuin koirien kanssa lyhyillä kävelyillä käynyt, niin käy niin, että muut, jotka kenties ovat auttavaisia mutta ajattelemattomia tai sitten "ihahaa"-tyypin pahanteossa, laittavat esikuvia sen sijaan, että saisin yrittää itse omalla tavallani,m siis esikuvia noista "näin ainakin saa harrastaa liikuntaa aikuisella iällä mutta vain mies", "minä saan työni puolesta tämän liikuntamahdollisuuden, tarvitsen sen vastapainoksi työlleni, mutta se on vain meidän työpaikalla", "eikö sinulla ole perhettä, minä olen näiden nuorempien myötä sen mitä olen liikkunut, muuten en tiedä" ja "tänne saa tulla mutta murhaamme ne, jotka eivät ole meidän porukkaa (esim. samalta työpaikalta)". Omin päin kumminkin, omalla tavalla, itseensä parhaana asiantuntijana luottaen, ja vaikkapa lintuun ja oravaan tai mäntypuun tunnelmaan, pääsee kumminkin ihan hyvin juoksulenkille, nauttii uimisesta, metsässä on kaunis hiihtää, yms.

8- lokakuuta 2019   On pidemmän aikaa ollut niin, etten jsotakin syystä ole päässyt aloittamaan juoksiharrastusta, mutta tänään juoksin koirani kanssa jonkin aikaa ja kivaa oli, jäi hyvä mieli ja hyvä olo koko päiväksi. Niin että kun huomasin muutaman keinon, joilla ylittää tacvallisia kompastuskohtiani liikunnan aloittamisessa, niin kirjaan niistä tähän jotakin.
Olin juuri pessyt lenkkarit pitkästiu aikaa ja ne olivat ihan kuivat, ja toki puhtaat sujat.
Huomasin, kun ajattelin, ettöä juoksisinko tässä vähän matkaa, että olin vaarassa luokittua ei-juoksevaksi, jopa sairastavien kanssa samaan, kuin pitäisivät minulle seuraa tai ihmiset näkisivät minut isiihen lokeroon kuuluvana. Ja niinpä päätyin, että vaikka alku takeltelisi, niin lokeroa on vaihdettava, että olen sentään juokseva ja juoksemisesta pitävä. Ja niin juoksin alun kankeasti ja sitten kun olin selvästi juoksevan luokituksessa jo aika lyhyen matkan jälkeen, niin kiikun kaakun juoksemisen sijaan sain omasta vanjasta juoksutavastani kiinni, vaikkei kunto ollutkaan yhtä hyvä.
Ja vaikka oli kivi kengässä ,niin juoksin kumminkin, niin oli luokitus tai tottumus että vaikeuksista huolimattaihan kivaa.
Vähää myöhemmin toista rupeamaa juostessani vähän matkan jälkeen alkoi koira juosta jalkoihini, ja silloin aika pian lopetin, niin ei tullut kiistaa koiran kanssa juoksemisen määrästä, se kun on tavallinen seurani ja on ollut kipeänä, niin että ymmärtää, ettei se ekala kertaa jaksa niin paljoa.

20. lokakuuta 2019   Voiko olla, että yhtään vanhemmiksi terveinä elävistä suurin osa tai kaikki ovat harrastaneet liikuntaa aika paljon, ja niin ikäryhmän tavallinen toive liikunnan määrästä on jo liikuntaharrastuksen verran, eikä erikseen liikuntaharrastukseksi nimettävä? Että tulee jokin irstiriita, jos muutkin haluaisivat liikkua, mutteivät saa, kun siinä tuntuu olevan jokin sosiaalinen tai muiden elämäntavoista johtuva este, mutta jos onkin niin, että haaveet monella liikunnan määrästä ovat suuret? Muttei kai kaikilla, etenkään ulkomaalaisittain elävillä.

Rehkimisestä hyvään oloon

Oli tietokone rikki, kirjoitin vihkoon ja siitä tuli erityylistä.

Ks. kirjoitukseni liikunnan jälkeen palautumisesta.

Myös liikkuessa, eikä cvain liikunnan jälkeen, kun on jokin enemmän lihasvoimaa vaativa kohta, joka helposti toisi kankeutta touhuun, niin heti sen jälkeen seuraavilla sekunneilla tuo hyvän lon ja on tilannehahmotukselle sekä liikunnallisille lehjoille hyväksi, jos on jonkinlainen osittainen rentoutuminen, "Huaah-tunne verenkierron toimiessa paremmin, huomion piirin ja liikemahdollisuuksien kentän laajeneminen, tasapainottuminen, kokonaisuuden osien hahmottuminen oikeissa yhteyksissään ja tunneölmalle tilaa sen, mitä sen kokonaishahmo kaipaa (siis esim. juuri käytetyt lihakset ei lötköinä cvaan tilanteeseen sopivan tunnelmaisina, liikunnallisuuden kannalta hyvin ja olon), jolloin laajempi ympäristö jää maisemakatseen ja rentouden, herkkyyden tasapainotajulla ja lähellä tunnelman alue tunnelman mukaan. Samalla raajat hyvin, lihaksille tilaa ja hyvä asento, hyvä liikkua ja hyvän olon tuova. Vähän kuin varioiva polku. Ja sitten jatkaa tavalliseen tapaan,jäämättä lötköksi (edes siinä välissä) taihuteroksi, vaan pikemminkin reippaillen.

Luontevan liikkumistavan löytämisestä

Liikkeet kulkevat kaikista luontevimmin tunnemotivaation suuntaan sellaisella tyylillä,elekielellä kuin tuon tunnemotivaation tunnelma, hahmo on, esim. jos ajateltu,niin ajatellun hahmontunnelmainen, ja jos tekemiseen tempautuva niin hyvin sujuvan tekemisen tunnelmainen uoma,meininki.
Tavallisesti ihmiselläon monia eri tuntuita eri asioista ja samoissakin asioissa muutama eri puoli, josta tuntee jotakin, ovat siis erikokoisia aihepiirejä yleensä. Näinluontevat liikkeet koostuvat kimpaleista,alueista,joissa jokin tunne silloin näkyy, tuntuu elekielessä ja siltä kohden on siis sen tunteen mukainen liikkumistapa ja luonteva suunta.Ja toisella kohden kehoa,rytmiä jne erityisesti niillä toisilla elämänalueilla näkyvien tunteiden mukainenmeininki, liikkumistapa, tunnelma, vire. Keskeisessä roolissa ovta isoimmat vatsan seudullasilloin tuntuvat tunteet. siis lähinnä tilannekuvaanliittyvät: olisikiva kipaista nyt tuonne tms, tai iso tunnevire, joka silloin ononkuin maisema jossa kuljetaantai nähdyn maiseman väri, valaistus,tunnelma.

Rintojen hölskymisen välttäminen juostessa

Sanotaan, että rintojen hölskymisen välttää juostessa, jos on hyvät rintaliivit, mutten ole huomannut rintaliivien vaikuttavan asiaan vaan juoksutavan. Rinnat hölskyvät, jos juoksee kuin pomppu,pomppu,... Välillä rinnat taas eivät hölsky ollenkaan vaikka juoksee niin lujaa kuin pääsee (en nyt niin kamalasti ole liikuntaa harrastanut, lähinnä vain käynyt koirien kanssa kävelyllä, jolloin joskus juossut kappalkeen matklaa). Ero on todella suuri, eli välillä on mukavaa ja ongelmatonta, ei edes huomaa koko kysymyksen olemassaoloa, ja toisen jkerran taas rinnat hölskyvät ongelmaksi asti. Hyvällä juoksutavalla tässä suhteessa on kai rintakehä vähän kuin edempänä tai hiukan röyhistetty, ja jalat kai saattavat juosta asterixmaisesti. Kanssa jos juoksee samantapaisesti tyylistä ja juoksutavasta toiseen vaihtaen kuin kovin epätasaisella polulla kulkee väliin askeleen pari  alas, tai sivulle tai ylös, niin sellainen koko kehon koordinaatio on tuntunut menevän hyvin. Huonosti taas menee, jos kulkee kuin kassia kantaen ja ajatellen, että nyt rinnat hölskyvät, oijoi miten voin näin juosta. Eli luonnollinen liikunta,  vaikkapa spurtti on mennyt hyvin, vaikka olisi vaihtelevaista ja koordinaatiokykyä vaativaa, mutta tasainen suorittaminen ei, koska siinä väsyy, uarutuu, ei tee rintojen kannalta hyvällä tavalla. Samalla lenkillä ei siis ole ollut vaiheita, jolloin rinnat hölskyvät ja jolloin eivät hölsky, vaan ongelma tai ongelmattomuus on ollut koko sen kerran, ja ongelmat ovat usein tyulleet sosiaalista kautta muilta, jotka haluavat pitää hölskyvää juoksua perusversiona tai olettavat, että ongelman voi parantaa samalla lenmillä ihan vain neuvoa kysymällä, vaikka oikeasti tarvitsee lähteä aivan erti kerran aivan eri merkeissä uudelleen ennen kuin saa kyllin eri meiningin.

9. 11.2018   Huom, nyt marraskuussa on liukkaita kelejäjajos yöllä onollutpakkasta, niin saattaa jossakinolla yksittäinenkohta jäässä, vaikka muuallaolisi sulaa. Talvella kun on aurattu lunta,voi auran jäljiltä ollayksiuttäinenkohta kovinliukas, vaikkei näytä erilaiselta, aura onkai siinä ollut kuumaja niin onsyntynyt jäinenkohta.

Liikuntamahdollisuuksista

Viime vuosina en ole liikkunut, koirien kanssa vain aikalyhyillä kävelyillä käynyt. On olo kuin liikuntaharrastusmahdollisuudet aina kahmittaisiin pois, ja niin kai käy, jos itsellä on jokin onnistunut versio kovin laajalti halutusta asiasta, milloin siitä olisi hyvä laatia helppoa oppimateriaalia koko joukolle, vaikka olisivat aloittelijoitakin. Aiemmin liikunnanharrastusmahdollisuuteni olivat hyvät, joten tässä siitä jotakin:
Harrastin liikuntaa Helsingissä, joka on paikkakunta, jolla olen kasvanut, ja kovin akateemisesti suuntautunut, sivistystä kunnioittava ainakin aika isolta osin. Aluksi en ollut ollenkaan taitava liikunnassa, mutta vuosiuen harrastamiusen myötä opin. Harrastin japanilaisia taistelulajeja ja japanilaiset kai osaavat tuoda elämään liikunnanharrastusmahdollisuuden ainakin nuorille. Japanilaisissa lajeissa on kaunis ideologia, kovin tekemishenkinen ilmapiiri ja vetäjä, joka selittää kaiken ensin mutta kukin tekee itse omalla tavallan ja pitää taukoa, jos on jokin vamma, väsyttää tms. Taistelu-ulottuvuus tuo kanttia henkisessämielessä ja kauniin filosofian noudattaminen hyvässä hengessä tuo luvan harrastaa liikuntaa, aggressiiviseksikin luokiteltua. Liikunta parantaa fyysistä kuntoa, mikä lisää työ- ja opiskelujaksavaisuutta paljon.
Liikunnan kuuluu olla mielitekojen mukaista tyyliin "kipaistaanpas tuonne", hetken mieliteosta syntyvää ja harmitonta niin kuin lämpimikseen liikkumisen kuuluu olla. Liikunta parantaa paljon talven ja etenkin syksyn ja kevään ulkoilun lämpimänä pysymistä.
Liikunta ei sovi yhteen seuranpidon kanssa tai menevät jähmeiksi paikoillaan pysytteleviksi liikkeetja liikunna mieliteko puuttuu, mutta jos seurasi kannattaa liikuntaharrastustasi ja on kenties joskus itsekin harrastanut samantapaista, niin hän voi toivottaa lähtiessäsi treeneihin vaikkapa että "Pidä hauskaa!" ja niin on tavallaan seurallisuus sovitettu yhteen liikunnan harrastamisen kanssa.
Pop ja rock musiikki kai sopii liikunnan vauhdikkuuden kanssa yhteen, siis muussa elämässä kuunneltuna.
Vaatteina pitäisi olla väljät verkkarit tms, ei ihonmyötäiset kuten naisilla usein, sillä kehotuntemukset on voitava erottaa vaatteiden aiheuttamista tuntemuksista.
Liikkuessa ei saisi näytellä yhtään vaan olisi tehtävä kunkin itse, omalla tavallaan, aidosti.
Liikkumisen ei kuulu sattua yhtään, ei edes hetkellisesti, vaan kipu on kehon varoitusmerkki väärästä liikkumisen tavasta. Onnistuessaan liikunta tuo kovin hyvän olon, sekä liikkuessa että jälkeenpäin. Jälkeenäin olisi kiinnitettävä huomiota siihen, että keho palautuu hyvällä tavalla, kuinka kauan se nyt sitten viekään.
Liikuntaan saa kuulemma helpommin mahdollisuuden kuin urheiluksi nimittämäänsä.
Mutten tosiaankaan ole viime vuosina liikkunut melkein yhtään, kun täällä on vaikuttanut olevan olalla vaarallista liikkua ja harrastusryhmät tuovat samanmielisten tuen liikunnalle. Terveiden elämäntapojen kannattajat yleensä arvostavat liikuntaa.

Urheilukatu vai Urheilutie

Tässä vieressä,missäkerrostalossa asun, on kai samanlainen  kerrostalo mutta Urheilukadulla. Muttei se näytä tuovan urheiluharrastusmahdollisuuksia vaan pikemminkin sana-assosiaation "Jos urheilet, niin saat katua, nimittäin kuolet (murhaamme sinut), kun menet sisälle." Murhia näyttää taloissa olevan eikä urheilevia, ei edes koiranulkoiluttavia muita kuin murhia tekevän oloisia. Pihalla leikkii kaksi poikaa mutta murhatyylillä, ja kun on muita lapsia kylässä, niin juoksevat vieraat itsensä puhki, kokeilevat kai Elmo-nimeä, ja menevät sitten sisälle kylään ja tunnelma on, että heidät murhataan ja syödään, väki kun vaikuttaa tropiikista muuttaneelta, ei suomalaiseen tapaan urheilusta ja liikunnasta nauttivalta. Tavallaan tuo Urheilukatu- nimen katumisdassosiaatio siihen sopii, urheiluksi jää johonkin rappuun sisälle meneminen, muttei stten urheilumahdollisuuksia olem, vaikka luulisi. Pikemminkin olettaisi monen liikunnasta pitävän kuolevan noin vain kuin mikäkin märkä läntti, lösö läski, vaikka on liikuntaihmisiä.
Nyt maalataan talon julkisuvua, peitettiin entiset vaaleat punertavat ikkunoiden välissä, vaarasuoran raidan pätkät siis, ja tänään maalattiin talon kauempaan päätyyn harmaita ja ruskeita pystysuoria raitoja ikkunoiden vällinn kuin mikäkin neuvostoliittolainen laitos. Onkohan se siksi, että harmaa ja musta tarttee sulkea pois värivaihtoehdoista vai siksi, että joku pitää laitosmaista työte tekeviä urheilulle myötämielisinä, mutteivät he ole vaan laitosmaiseen työhön ja laitosmaisiin opintoihin pakottavia,eivät muunlaisille urhielumahdollisuuksia tuovia, ja heillä kai on liikunta siksi, että heiltä toivotaan lisääelämänviisautta, mitä liikunnan harrastaminen parantaa, lisää arkijärkisyyttä ja tuo konkreettisia havaintoja siitä, miten maailma toimii.
Nyt jää työ tauolle viikonlopuksi, kai puolivälissä tätä näkyvää ulkoseinää. Aamummalla, kun kävin kävelyllä koirien kanssa, niin ne tuntuivat kokeilevan väitettä, että pystysuorat raidat tai venäläinen nuori mies olisi vaikkapa rappusten kiipeämisen mielessä edullinen liikunnalle, muttei raita ole edullinen, sillä se on vain suorakulmio tms, ei liikunnan ohje. Sitä kuin uoksurataa noudattavalle lonkkien ja polvien liikeradat ovat summittaiset, jolloin liike menee osin ieleen ja on kivulias. Paljon parempi liikkumiselle on pelkkä väri, esim. nuo punertavat mukavan asumisen tyyppiset raidanpätkät, eivät pöperöiset vaan selkeämmän hahmotustavan ja suuremman taidon tyyppiset sävyltään. Tunteiden mukaan kun liikkuu, niin liikerata menee tunteen suuntaan kullakin kehonkohdalla ja kunkin motivaation viemänä,se ei siis mene yhtä linjaa ja motivoidu toista vaan suoraan motivaation suuntaan, mikä on liikkumiselle hytväsi. Kutomisen opettamisesta opin, että liian vähän kiinnostusta puuhaan tuo tikulla sormeen jatkuvasti -meiningin, mitä nuo pystysuorat raidat musituttavat, kun taas hyvän verran huomiota tuo mukavan olon,liikkuu kuin huomaamattaan jatkuvasti liikeradat oikein, niin kuin nuo punertavat vaakaraidan pätkät, mutta sitten lisäpuhti niin kuin oranssi ja pitempi liikuttu matka niin kuin vihreä jäivät puuttumaan. Toisaalta punertavasta vaakaraidasta sai ehkä käsityksen, etteivät kaikki täällä pidä urheilusta ja niin on oltava varovainen.

15.9.2018   Pysty- tai vaakaraidan tai niiden pätkät eivät siis liity liikunnallisuuteeen, vaan pystyraidat sopivat kurssimaisesti opiskeleville, "Odotas kun seuraavana vuonna päset ylemmälle luokalle.", ja vaakaraitojen pätkät maisemamaisesti hahmottaville, siis elämää itse ymmärtäville, oman ymmärryksensä ja näkemyksensä varassa eläville, eikä vain tiedon yms kurssiopin kuten pystyraidat. Eli ero on siis siinä, miten laaja-alainen ymmärryksesi on ja mihin tapaan uusi oppi kertyy vanhan päälle vai samaan kuvaan. Samantyyppisessä kuin oma luonteva lokerosi viihdyt ja voit hyvin puuhata, mutta ihan erityyppisille muotoillussa on hankalaa,kenties mahdotontakin, ihan kuten täysin vieraan maan kansalaisille suunnitelluissa paikoissa, jutuissa.

"Liikunnalliset värit ovat: 1 punertava mukava selkeän tunnelmatajuisesti hahmottava: koordinaatiokyky ja vammojen välttäminen, 2 oranssi: vauhdikkuus, tunteenomaisten mielitekojen seuraaminen, aistit auki ja liikunnan ilo, ja 3 vihreä: pitempi kuljettu matka, maisemakatse, käytännönläheisyys ja maailmankuva mukana."

Vanhat oppivat sekunnissa mutta miettivät montaa asiaa

Nuorena aikuisena liikuntaharrastuksissa tai muuten terveiden elämäntapojen puheena ollessa ohjaajat, äitini, tms tapasi todeta, etteivät vanhat enää opi ja siksi heillä on niin huonot epäterveet elämäntavat, ovat ihan lösähtäneet, menneet retuperälle ja muistamattomiksi. Muttei se nyt nelikymppisen näkövinkkelistä niin ole, vaan vanha oppii sekunnin murto-osassa tai ainakin muutamassa sekunnissa jo sentasoisia juttuja kuin mitä nuoremmille voi selittää, mutta samalla vanhalla on monta muuta asiaa mielessä ja ne ovat kamalan isoja asioita, esim. on ollut syöpää tai lukenut juuri vieraasta kulttuurista. Samalla vanhan samaistumisryhmä on vanhoja, joista osa on aivan ulkomaalaisia, tropiikista, Suomeen muuttaneita siis. Näillä on eri uomat kuin nuoremmilla ja siitä tuo palleroinen tai kankea olemus, joka nuorempien mielestä on vanhojen epäterveitä elämäntapoja. Jos tuosta palleroisuudesta, joka siis on isojen kokonaisuuksien, uskonnon, elämänkulkujen tms ajattelua, niin jos siitä kävelee ylitse kuin telaketjutraktorilla että älä lösi vaan opettele tämä nyt, niin se oli vanhuksen ymmärrys, hänen elämänsä perustaa, ei hän ilman sitävoi toimia, vaan se pitäisi hahmottaa hänen maailmankuvakseen jostakin aihepiiristäö tai viimeaikaisista aiheista kuten lapsilla historiantunnin jälkeen (historiassa onpaljon asiaa,maisemamaisesti, kumminkin ymmärrystä myös). Jotkut vanhukset, joihin nuoret vetäjät tms kehottavat nojaamaan, kun nämä vaikuttavat reippailta, ovat vasta eläkkeelle jääneitä, työelämästä tulleita siis, jossa heidä tilanteensa oli uarutunut eli olivat jo nähneet, mitä ko ammatin työtehtävät ovat, ja eivät jaksaneet vaivautua inspiroituneesti kuin uuden alun kanssa vaan työläästi tai tottuneina tekivät vain, ja niin heille siitä reippauden ohessa tulee paljon urautuneisuutta, jos siihen nojaa, ja sitten toisaalta taas vanhuksen näkövinkkeli ja elämäntapa on heille uusi ja he ovat sen kanssa pondeeraamistauolla, että mitenkäs tämä elämänkulku menikään, ja niin he ovat siksi enemmän nuoren kaltaisen näköisiä, kuin tavallaan myös reippaat eivätkä vain kankeat, mutta oikeasti he ovat siinä elämänvaiuheessa aika jumissa, hidasjärkisempiä kuin muuten. Näkemyksellisemmän vikkeläjärkisemmän vanhuksen ongekmana taa son ,ettäö muut ovat koko ajan hitaamia ja niin he vaativat hidastamaan juttujen  ja elämän etenemistahtia, ja niin heidän seuransa ja samaistumisryhmänsä, jonka osaksi nuoremmatkin heidät hahmottavat, onkin riippakivi liikunnan kannalta ja terveiden elämäntapojen este, se puolestaan pondeeraamistauolla. Ja lisäksi osa tutuista sairastaa, tai ei ole koskaan liikkunut pohjoisen ilmaston tapaan, tai ei osaa sovittaa yhteen jonlkun menneen kolhun, esim. sairauden, sulattelun vaatimaa iisisti ottamista ja ruokakeskeisyyttä ja vilinää, nuorten tahtista liikkumista ja sen mukana työwelämän koulutettujen tahtista päätöksentekoa, joka kohdistuu heihin itseensä kuin ne eivät olisi elämän kysymyksiä vaan vain joitakin teknisiä tokaisuja, mihin kai suomalainen viisaus auttaisi.

17.9.2018   Luulen, että kuusikymppinen liikkuu vielä samaan tapaan kuin nuoremmat ja voi siksi harrastaa heidän kanssaan yhdessä liikuntaa ja ainakin jakaa liikuntaharrastuksensa nuorempien kanssa. Sen sijaan seitsemänkymppinen vai onkohan vielä paljon vanhempi oppii kai useinliikkumaan vähän kuin vanhat aasialaiset taistelutaitojen mestarit tai kuin aave: hetkessä, melkein silmänräpäyksessä pitkän matkaa ja sitten kuin viipyillen yhdellä seuduin jonkin aikaa ja pian toisella ´euduin siinä lähistöllä, mikä on kai liikkeen tunnun osalta niin erilaista, ettei sitä oikeiun voi jakaa nuorempien kanssa, vaan on liikuttava erikseen ja pidettävä harrastus erillisenä. Nuorempi kun liikkuu, niin on monta asiaa kehossa yhtä aikaa ja ne vetävät eri suuntiin ja siitä osin tulee liikkumisen olo, mikä on tervehenkinen kyllä, jos siis liikkuu tervehenkisesti. Mutta vanhus tuntee noita elämän puolia ja nuo eri tekijät vetävät hänellä yhtä aikaa samaan suuntaan, liikkeen suuntaan, miköään ei siis estä ja niin hän liikkuu hetkessä vaivattomasti kauas, mutta sitten kai etsii vanhaa tuttua viihtymistä ja liikkuu väistä vähän matkaa vanhaan tahtiin tai sitä hitaammasta etsien. Mutten sitten tiedä, onko se niin terveellistä, vai sanooko ihmisluonto, että se on jotenkin liian väkerrettyä tai liian haasteetonta tai liian epäurheilullista.

Voikohan tuossa vanhojen liikkumistavassa olla huonomman olon syynä se, että nuo rtekijät on ikään kuin laitettu samaans uuntaan sen sijaan, että olisi vain eletty, ja se, että mennään liiaksi samaa kuin tuo toinen verrattuna sosiaalisen elämän tervehenkisyyteen ja yksilön tarvitsemaan tilkaan? Ongelma kai syntyy joko tropiikista, missä liikkumisen tulee viilentää, tai sitten siitä, että on harrastanut liiaksi muita elämänalueita, kun maailma kerran on vanhusten harteilla kaikenlaisen vaativan osalta, ja niin esim. ajattelun sompailu ja yhteiskunnan ohjailun vaatima myötäkarvaan meneminen sekoittuvat, kun liikuntaa on viime vuosina ollut vain vähän, siihen, mikä on hyvä tapa liikkua, vaikka kyseessä kenties oli vain ongelmanratkaisu, ei liikkumistapasuositus, ei tervehenkisyyden huippu tekemisentavoissa, joita taitava vboi oppia.

18.9.2018   Lainaus terveiden elämäntapojen kirjoituksestani http://opisuomalaisuus.blogspot.com/2018/01/terveet-elamantavat-ja-terveella.html :
"383. Joidenkin, kai mm aasialaisten, näkökulma koostuu useista ulkoa luetuista perspektiiveistä, kun btaas suomalainen katsoo arkijärjellään nuokin perspektiivit, tekee itse, huomaa itse tuontapaisia asioita tuossa näkövinkkelissä ollessaan. Ja silloin käy niin, että jos tekeminen on tervehenkinen, niin tuo sama tervehenkisyys toistuu havainnoissa ylipäätään, ja niin sen avulla saa kenties kokonaisen tervehenkisen elämäntavan, joka siis myös on viisaampi,jos on saman ihmisen näkökulma."

15.3.2019   Liikunnan vireen löytää kai (siten kuin parantamisaiheisessa blogissani neuvoin hengellisten ihmisten liikunnallisuudesta), kun tavallisen elämän ohessa joskus hetken verran liikkuu tilanteesta nousevana mielitekona jotenkin arkisen elämän osana, joka soi, kuten vaikka, että laitanpa tämän tuohon pöydälle, tai että siirränpä tuota tuolia, tai kuin mielitekonaan ottaa jossakin välissä yksi tai kaksi juoksevampaa liikunnallisempaa, vähän kuin leikittelevää askelta.

Liikunnallisuuden vire on vähän kuin mieliteko, että kiva sää, lähdenpä kävelylle, tuon mieliteon mukainen kävelylle lähtö ja kävelyllä olo. Tekisi samoin muidenkin mielitekojensa kanssa, etenkin tervehenkisten ja terveiden elämäntapojen osien, mutta nopeammalla aikaperspektiivillä, ihan jo sekunnin tai parin, niin on vire tervehenkisempi, liikunnallisempi, luonnollisempi.

Tervehenkisistä tekemisentavoista ym liikuntaan liittyvää

Lainauksia terveiden elämäntapojen ohjeistani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

"125. Esikuvista ja taidoista mallia ottaessa, ollessa sosiaalinen ja keskustellessa toinen mainitsee yleensä vain yksittäisiä asioita ja asioiden puolia muodollisemmalla etäisyyttä olettavalla tyylillä. Ei ole hyvä ottaa noita asioita liian lähelle, vaikka olisi kovin motivoitunut oppimaan niistä tai ymmärtämään täydesti, sillä ne eivät ole lähietäisyydelle tarkoitettuja vaan etäämmäs tarkoitettuja. Lisäksi ne eivät ole koko asia, eivät koko viesti, vaan sinun oletetaan elävän elämääsi tervehenkisesti ja mitä siinä koet ja havaitset, on osa sitä maisemakuvaa, johon he viittaavat. Esim. tunteikas kappale ei ole vain yhtä tunnetta kuvaava vaan joidenkin aikojen elämänmeininkiä, usein sen yleiskuvaa, isointa virtaa pääpiirteissään, eli olettaa sinun elämänkokemuksesi osaksi laulumielikuvaasi ja sitä, miten tuollaisten tunteiden kanssa elät, esim. 1/5 laulua ja 4/5 arkea kokemuksellisessa rikkaudessaan. Vastaavasti taidot yleensä vaativat oman arkijärkesi ja tervehenkisen elämäntapasi perusvirran tuekseen."

 "208. Tapasin harrastaa aikidoa, japanilaista taistelilajia, jossa oli ideana puolustautua vahingoittamatta hyökkääjään eikä etenkään itseään. Siinä harjoiteltiin useiden erilaisten parien kanssa ja oppi ihmisten liikkumistavoista ja luonteenlaatujen ja tekemisentapojen harrastuksenaan liikkumiseen liittyvistä piirteistä. Silloin ei näyttänyt siltä, että naisten ja miesten välillä olisi voima- tai liikunnallisuusero. Miehet olivat jäykempiä, enemmän kiinnostuneita sosiaalisesta asemasta voimaan liittyen ja naiset taas tunteidenmukaisuudesta, ketteryydestä ja notkeudesta sekä molemmat taidoista ja liikunnallisten lahjojensa kehittämisestä. Ihmistyyppejä tuntui olevan jäykkä (aloitteleva mies), herkkäliikkeinen notkea (kiltteyttä tavoitteleva nainen) ja urheilullinen (pidempään harrastaneet). Lihasvoimaan vaikuttaa se, miten kokonaisvaltaisesti on liikkumisen allekirjoittanut ja miten paljon keskikroppa (ja reidet) on liikkeessä tukena. Ei siis näyttänyt siltä, että naisille kuuluisi heikompina eri sosiaalinen taktiikka tai sen vuoksi eri rooli yhteiskunnassa. Esim usein tallia tai navettaa siivoavat naiset ovat vaikuttaneet vahvoilta, samoin osa urheilevista naisista, kai lihasvoimista harrastuneet. Sosiaalisuus on näyttänyt auttavan ketteryyttä yms.

209. Monella liikunnallisesti lahjakkaalla on taipumus aggressiivisestikin puolustaa henkilökohtaista integriteettiään, itsemääräämisoikeuttaa etenkin kroppansa, tunteidensa ja sosiaalisen itsenäisyytensä osalta, mikä on kovin tervehenkistä ja puhdistaa ilmaa. Aivan eri juttu on toisten elämän sorkkiminen, toisiin kohdistuva puuttuminen ja pahanteko, mitkä ovat kovin tuomittavia. Sotilashyveisiinkin kuuluvat taito ja puolustautuminen, ei maan sabotointi."

"212. Yleensä hyvä- ja heikkotaitoisen ero on siinä, että kun jokin tavallinen perustehtävä on helppo, niin taidoissa etevä huolehtii sen eikä tee lisäksi samaan aikaan tai samoilla skeunneilla muuta vaan antaa lopun kapasiteettinsa lomalaisen tapaan aueta suuremmaksi ja elämänkokemuksen rikkaammaksi ja samaan aikaan tehtävä on kyllä hyvin huolehdiuttu ja siitä opittu laajemminkin mitä sillä kertaa opittaaa on. Kun taas heikkotaitoinen katsoo, miten tehtävän oisi huolehtia, ja kun se on helppo, niin käyttää ylijäään kapasiteettinsa johonkin toiseen tehtävään, esim. sosiaalisiin juoniin tai näyttelemiseen, ja niin itse tehtää joko jää tekemättä tai ainakin sen tulos katoaa juonien tai muiden tekemisten muuttaessa lähestymistapaa ja tilannetta, ja lisäksi kapasiteetti menee tukkoon liian suuresta yrittämisestä ja pienenee siksi olennaisen paljon ja samalla elämänlaatu heikkenee: syntyy elän sitten myöhemmin -ilmiö eikä koskaan tule elämän aika, onneen käytetyt hetket, ellei sitten pelkkä ateria tai huumaaa aine ja seuranpito, mikä on paljon alle tuon taitaamman elämänlaadun ja kumminkin sekin olisi vähemmällä lisäilyllä taoitettauissa."

"230. Olisi hyvä ymmärtää tämä ero. Kiltti pitää ihmiset etäällä ja pitää sivistyneet välit etusijalla ja on siksi suvereeni ja sen vuoksi hyväntuulinen ja siksi kiltti. Kun taas ikävä hyökkäileväinen luonteenlaatu on ottanut muut liian lähelle ja yrittää siksi huitoa näitä kauemmas, mihin yleensä syynä on, että hän ei ole huolehtinut itse jostakin ja siksi nojaa muihin ("Hei Me oltais kamut. Saanks mä nyt ton?" mutta hintana oman tilan menettäminen)."

"231. Elämänlaadun kannalta ei ole hyvä kuluttaa kiinnostuksenkohteitaan loppuun viettämällä liikaa aikaa niiden parissa tai niihin virittäytyneenä. Sen sijaan on hyvä puuhata monenlaista, sekä kiinnostavaa että arjessä hyödyllistä että avartavaa ja elämästä opettavaa.
Elämänlaadun kannalta ei ole myöskään hyvä tehdä pakotetulla rytmillä vaan pitäisi toimia lomapäivän tapaan omalla rytmillään mahdollisimman paljon - muttei lorvaillen vaan monenlaiseen mukaan keriten, vaikka nuo aikataulut tulisivat muilta. Omalla tavalla ulkoa päin tulevaan tekemiseen ryhtymällä oppii taitoa ja tekemisentapojensa säätelyä, tasapainoilua, itsen ja maailman menon yhteensovittamista.
Ajattelu jää elämänkielteisellä tavalla käytännölle vieraaksi, jos on liian yksialainen, mutta jos kehittää monenlaisia taitoja ja niihin sopivia lahjakkuuksia, siis eri tekemisentapoja, virittäytymisiä ja kiinnostuksenkohteita sekä rytmejä, niin oppii arkijärkisemmäksi ja elämänmakuisemmaksi. Ka. ajattelukurssini tämä blogin alusta."


(En jaksanut selata listaa läpi, kun eivät ole järjestyksessä, eli voi terveiden elämäntapojen kirjoituksessani olla monta liikuntaan liittyvää kohtaa.)

Uskonnollisten ihmisten liikunnallisuudesta

Parantamisaiheisesta blogistani http://parantamisesta.blogspot.fi

"A230. Hengellisten ihmisten liikunnallisuudesta
Uskonto on koko elämän kattavia teemoja kuten elämänfilosofia, elämänviisaus ja yleinen taitotaso. Sen sijaan useimmat muut tekemiset kestävät tietyn ajan kunakin kertana ja sitten vaihdetaan toisiin tekemisiin ja usein voi tehdä montaa asiaa kerralla, esim. katsella, miettiä, jutella, olla sosiaalinen ja kävellä sekä valmistautua jotenkin seuraavaan tekemiseen. Kovin hengelliselle ihmiselle ehkä käy niin, että hän on uskonnon perspektiivissä koko ajan, siis kovin vaativaan tekemiseen keskittyneenä, jolloin henkilökohtainen elämä jää kauemmas ja vire on uskonnollinen ja muut tekemiset, esim. kävely ja katseleminen jne sivuosassa siinä, miten on virittäytynyt. Kuitenkin sujuakseen hyvin tekemiset vaativat oman niille sopivan vireensä. Liikunnan vire on henkilökohtaisesti tekevä eikä ulkokohtainen. Ulkokohtaisuus sopii koordinaatioon, muttei tuo kivaa meininkiä, hyvää oloa, hyvää mieltä eikä hyvää liikkumistapaa sekä tervehenkisyyttä ym liikunnan etuja. Tarvitaan siis omien mielitekojen mukaisuutta: kroppa kertoo tuntemuksin, mikä on sopiva tapa liikkua minäkin hetkenä ja mikä ei, ja tunteet kertovat, mikä olisi hyvä tavoite, vauhti jne. Tutuin esimerkki omista mieliteoista ovat lempiruuat ja niiden valitseminen. Mieliteko ei ole sosiaalinen statusjuttu eikä kaavamaisuutta vaan jotakin, missä voi huoletta valita mieleisensä, kenties siksi, ettei tunne aihetta niin hyvin ja siksi kokeeksi valitsee ihan vain jotakin kivalta vaikuttavaa. Liikunnaksi ei sovi mikä tahansa vaan olisi kuunneltava omia mielitekojaan. Joku pitää punttiksesta, joku jalkapallosta hupimielellä, joku metsäpolulla kulkemisesta, joku karatesta, jne. Hyvä on kokeilla montaa lajia ja harrastaa vaikka paria kolmea, jotakin aktiivisemmin ja jotakin silloint ällöin. Kroppa tykkää, kun rasitusta on monenlaista. Koulussa tai jumpassa opetetut punnerrukset, vatsalihasliikkeet jne ovat usein liian kaavamaisesti hahmotettuja. Sen sijaan pitäisi liikkua riikkaasti kuin elekieli, kuin elämän ahhmottamisen rikkaus, kuin vaihtuvat mieliteot, mielenvireet, kroppatuntemukse sekä aistitut tilanteet.
Katso myös
Liikkuvuuden ja kunnon ylläpitämisestä
Liikunnan aloittamisen ohjeita kovin heikkokuntoisille
Sokeritauti ja luonnolliset virikkeet
Linkit niihin sisällysluettelossa

Jos hengellinen ihminen tapaa paljon sairaita ja onnettomai ihmisiä, niin tien luominen parempaan päin heidän tapasilleen luo samalla tietä itselle, vaikkei itse olisi yhtään niin pulassa, jos tien rakentaa ihan terveeseen onnelliseen elämään asti eikä vain vähän matkaa, ja niin kai, vaikkeivät he kulkisi sitä tietä omasta halustaan.
A228. Sairastumisalttius ja terveet elämäntavat, muiden auttaminen ja irti sanoutuminen huonoimmista vaikutteista  2.1.2016
http://kuolemastajasurusta.blogspot.fi

Perusidea liikkumisessa ei yleensä ole paneutuen ja kokonaiskuvallisesti hahmoettu eikä monimutkainen, vaan aistittu: katse, lihastunto, kroppakoordinaatiota, tunteenomainen mieliteko liikkua ja käytännön tekemisen tapainen liikkeelle lähtö ja liikkumistapa ilman, että etukäteen jotenkin paneutuu asiaan. Liikkumista ei opi miettimällä tai siis sen virettä ei opi miettimällä vaan liikkumalla, huomaamalla mikä sujuu hyvin ja mikä ei. Toki liikkuminen käyttää apunaan maailman hahmottamisen kykyämme, esim. järkeilyä siitä, mitä liikkeitä välttä, jos jossakin tuntui huonolta tai jopa kipua.

Luulen, että liikkumisen mielikuva itsestäsi on jotakin sellaista kuin sinä käytännössä tekevänä jamielitekoja sekä terveiden elämäntapojen palasia omaavana tuntevana itsenäisenä ihmisenä. Seuraa pitävä ei liiku yhtä hyvin vaan tarvitaan omille teilleen lähtöä jotenkin tyyliin, että seuranpitämisen lisäksi sanoo "Hei, lähden nyt treeneihin." ja lähtee aika vauhdilla, tai sitten ei niin pidä seuraa: jotenkin hanki itsellesi lokero, jossa voit liikkua, oli se sopivaa tai ei.

11.9.2016  Voisiko olla, että jos suomalaiseen tapaan liikkuu viileällä säällä reippaasti ulkona, missä on tienvierustoilla puita, niin tuo tunnelmallinen meininki, missä on sään tuntu suomalaiseen tapaan ja arkinen elämä lihakset kantaen, on se uoma, vire, millä kulkien, mitä tunnelmaa vaalien löytää Suomessa liikunnallisuuden?

7.11.2016 Jos papilla tms on koko seurakunta mietittävänään, niin ehkä jos hän kannattaisi tereitä ikiaikaisia elämäntapoja ohjeen
12. Sokeritauti ja positiivinen asenne luonnollisiin virikkeisiin  20.1.2013  http://parantamisesta.blogspot.fi/2013/01/sokeritauti-ja-virikkeiden-paljous.html
mukaan, niin toisiko tuo sama linjaus hänelle itselleen liikkumisen sujuvuuden, hyvän meiningin liikkumiseen? J auttaisi toki muitakin lähiympäristössä liikkuvaisemmiksi.

3.12.2016   Katso http://liikuntaa.blogspot.fi/2016/12/hiihtamassa-pitkasta-aikaa.htmlLähettänyt

28.2.2017
Palautuminen ja viisastuminen
Tavallista isomman rasituksen ja ylipäätään liikunnan jälkeinen palautuminen tuo hyvän olon ja on hyväksi kropalle ja mielelle, ks. kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/01/liikuntaa-vihreille.html
Liikunnan jälkeen palautuminen voi viisastuttaa saman tapaisesti kuin aamukohmelo (ks. kirjoitukseni terveistä elämäntavoista blogissani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi), jos vain liikkeet ovta koko kropassa isoimman osan ajasta vapaasti, niin kuin kropasta ja mielestä kulloinkin hyvältä tuntuu, eikä lähes koko ajan käpertyen tai ihan limppuna.
Liikunnan tyypistä on tarkoitus ajatella, että sain tämän tyypin liikuntaa nyt mutta aion pitää liikkumismahdollisuuteni laajoina, nytkin palautuessani. Liikkeitä ei siis ole tarkoitus urauttaa siihen, minkä tyypin fyysistä rasitusta yleensä kohtaa.
On tarpeen antaa kehon löytää hyvä asento kullekin osalleen, sen ympäristölle myös ja kaikille kehon osille hyvät liikkumismahdollisuudet eri suuntiin, vaikkakin isolta osin nyt vasta aikeina, ja hyvä ryhti kullekin osalle, ja ryhdin on annettava elää hetkestä toiseen ja tuoda hyvä rehti reipas tapa elää, joustava askel ja paljon vapautuneita voimia ja tuoretta mieltä.

Hengellisten ihmisten ei pitäisi yrittää liikkua yhdessä kaikkien kanssa, sillä osa ihmisistä ei halua ollenkaan liikkua vaan laittaa kaikin keinoin hanttiin muidenkin liikkumiselle ja istuisi itse mieluummin pyörätuolissa, lukisi ja muut passaisivat, kone kuljettaisi eikä ihmisen tarviotsisi nähdä"

* * *  

 Mietin, miksi uskonnollisen ei kuulemma olisi hyvä uida.  " 6. lokakuuta 2021   Ystävällisiin ihmissuhteisiin liittyy usein tai ainakin joihinkin ystävällinen pöpökanta kehon lähellä ja se jää siihen vaikuttamaan hajun tapaan senkaltaisen elämän suuntaan myissakin ihmis-ja eläinkohtaamisissa. Esim sairaala ja vihamielinen kohtelu ovat taas sellaisia, jotka tuovat ikävää kohtelua muutenkin, huonoa elämää. Esim jos olet kurjastossa lukemassa, niin kurjoihin hautautuneiden tunnelmaa jää mukaasi joksikin aikaa, vaikka lähdet pois, vastaavasti uskonnollista tunnelmaa uskonnon harjoittamusesta. Uiminen taas tuuppaa levittämään nuo pöpöt veteen ja itsrllesi muiden aiempien uijien pöpöjä, ainakin luulen niin. " Tuollaisia ikäviä pöpöjä näyttää nuoruudessani tuoneen kivan taistelulajiharrastuksen sijaan treenisalin suihkun vesi. 

8.5.2023   Jos ui uimahallissa, pöpöjä tulee kai enemmän samantapaisesti harrastuneilta, ja kovin suurissa vaikeuksissa llevat, esim vammaiset voivat kai kobin turvata uskontoon. 

Lihakset maitohapoilla ja mielitekojen mukainen liikkumistapa & pehmennys jälkikäteen

Parantamisaiheisesta blogistani http://parantamisesta.blogspot.fi

"210. Lihakset maitohapoilla ja mielitekojen mukainen liikkumistapa & pehmennys jälkikäteen
Jos liikkuu huonolla tavalla, esim. miettii rakennettua sen sijaan, että kuuntelisi tunteitaan, niin lihakset eivät toimi kunnolla: niiden tarpeita liikkumistavan suhteen ei ole kuunneltu. Mutta jos liikkuu mielitekojensa mukaan ja katselee ja ajattelee lähinnä luontoa, luonnon kauneutta, niin liikkeisiin tulee kepeyttä ja sujuvuutta, tuntuu mukavalta liikkua ja koko kroppa toimii kuin laulaen.
53. Ohjeita kovin heikkokuntoisen liikunnan aloittamiseen  2.6.2015  http://parantamisesta.blogspot.fi/2015/06/ohjeita-kovin-heikkokuntoisen-liikunnan.html

Jos liikunnan jälkeen lihakset tuntuvat iskevän maitohapoille, niin on se kai energianpuutetta. Tarttisi olla pehmeästi ja kuunnella kroppansa tarpeita, olla vähän niin kuin flunssanvaarassa: löysät villasukat, joissa tossutella, ja lämpöinen paita, ehkä (lauantai?)makkaravoileipä ja lasillinen tuoremehua, kotoisaa oleilua kunnes kroppa on toipunut, saanut energiansa takaisin vähän samaan tapaan mutta hitaammin kuin hengästynyt tarvitsee tauon. Lämpö, pehmeät liikkeet ja kotoisuus, ravinnontarve ja vitamiinit, lepo ja leppoisasti ottaminen.
Rasituksen jälkeinen pehmennys, energiavarantojen palautus ja toipumisaika on myös vilustumisen hoito-ohjeessani
128. Vilustuminen ja ihan lämpimänä pysytteleminen sekä vitamiinit 9.10.2015"

Ruoka-ajoista ja liikunnasta

Terveiden elämäntapojen ohjeistani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

"295. Lueskelin tässä kirjaa retkeilystä ja siinä mm oli kannessa kuva retkeilijöistä, joista tyttö kai saksalaisen tyyppiseen tapaan lämpöinen,siistit nätit vaatteet, eheä, mutta se oli eri eheys kuin luonnon, retkeilyn tuoma. Onkoniin, ettei sanaa "eheä" ymmärretä, jollei sillä viitata esimerkiksi ruokaan? Suomalainen retkeily on reipasta liikkumista, josta tulee hyvä olo, etenkin kauniiden maisemien katselusta kiva fiilis ja luonnon tervehenkisyydest hyvä mieli ja kanttia. Ulkomaalainen usein ajattelee, että luonto on skrääk skriikankaraa taistelua, kuinrääkki, mutta niinhän käy, jos tehtävä on ylivoimainen omille taidoille ja omalle jaksavaisuudelle, ei se ole luonnon mallin mukaista, ei se ole se taitotaso, jolta retkeilyn anti nousee, vaan tarvitaan enemmän tavallisia liikkumisen, katselemisen ja toimeentulemisen taitoja sekä yhteiskuntakelpoisuutta.
Samassa kirjassa väitettiin, että retkeilyyn kuuluu ruokailu retkellä, kun taas ilman ruokailua on kyse ulkoilusta muttei retkestä. Muttei se niin ole: jos retken antina miettii eväitä, niin huomio on ruuassa ja retki tuntuu siksi raskaalta ja paljon ikävämmältä kuin mitä se muuten olisi. Ihminen osaa luonnostaa niitä asioita hyvin, joihin on virittäytynytja joista omaa taitoja. Eväitä miettivä on kuin oamsta mielestään ruokapöydän vieressä, ei retkellä. Liikuntaharrastuksissa on sama: jotkin kaipaavat ateriaa heti treenin perään ja niin he ovat äkäisellä mielin. Mutta siksi pitäisi syödä ennen liikkeelle lähtöä. Varsinaisen aterian jälkeen pitää odottaa tunti ja välipalan jälkeen vartti ennen kuin voi ryhtyä liikkumaan yhtään rasittavammin. Mutta esim. ennen retkeä olisi hyvä syödä jotakin tuhtia joka ei täytä koko mahaa raskaaksi, esim. lihapiirakka, plus tuoreita vihanneksia tai hedelmiä, sekö juoda kylliksi, niin sitten jaksaa ainakin alkumatkan hyvin, ei ole ruoka heti meilessä pyörimässä. Ja jos kaipaa oikein ateriaa, niin huolehtisi, että syö kunnon aterian etukäteen eikä sotke sitä retkeen."

"215. Ruokaympyräohjeen mukaan joka aterialla kuuluu syödä edes jotakin viidestä ruoka-aineryhmästä. Oikeista määristä on summittainen suositus ja omat ruokamieliteot ja ravinnontarpeentunteet määräävät, mitä milloinkin. Terveellisen perusruokavalion tulisi olla vaihtelevainen ja sisältää mm marjoja aina silloin tällöin.
Ruoka-aineryhmät ovat:
Liha, kala,kananmunat, soija, kenties jotkin pähkinät (ehkä viidennes, maksimissaan kolmannes aterian koosta)
Vihannekset, hedelmät ja marjat (ehkä kolmannes aterian koosta, syötävä edes osa tuoreina, kypsentämättöminä, jotta saa vitamiineja)
Perunat, riisi, makaroni, viljatuotteet, leipä, leivonnaiset (ehkä kolmannes - puolet aterian koosta)
Rasvoja (juokseiva rasvoja pidetään terveellisempinä, rasvoja tarvitaan mutta niitä ei tarvitse olla paljoa, mutta jos on suuri energiantarve, niin enemmän rasvoja esim. leivonnaisissa tuo energiaa ja lihottaa ja toimii lämmönlähteenä)
Maito ja maitotuotteet (lasillinen maitoa aterialla?)"