Sunnuntaina 12. kesäkuuta 2011

Kävin tänään ihan pienellä lenkillä vuorotellen kävellen ja juosten. Koen onnelliseksi, kun saan juosta juuri siten kuin kunakin sekunnin osana tuntuu oikealta, niin kuin juuri sillä hetkellä eniten haluan liikkua.

Illalla tein pitkästä aikaa vatsalihasliikkeitä, pari vain, ja venyttelinkin jotakin. Vatsalihasliikkeissä, kun ne lähtevät vatsasta, minkä seutuvilla tunteet luonnostaan kehossa sijaitsevat, ei saa olla jäykkä koulumainen kuten lapsena liikuntatunnilla vaan täytyisi elää vahvasti omien tunteidensa mukaan niin kuin nyt vapaana aikuisena voi. Jos on kireä, tekee töitä itseään vastaan, mutta jos on tunteidenmukainen, teklee töitä koko kapasiteetillaan juuri oikein. Ei ole oikeanlaista vatsalihasliiketyyppiä, joka pitäisi aina tehdä. On tehtävä, mikä tuntuu hyvältä, kun omien tunteidensa silmin katsopo, toki suurin piirtein tasapuolisesti kummaltakin puolelta heikompaa puolta enemmän treenaten.

Venyttelykin näkyy se olevan mielestä kiinni. Jäykkä mieleltään on jäykkä myösd keholtaan, ja jäykkä keholtaan on jäykkä myös mieleltään. Eläväisen rento mieli ja keho kuten luontoa rakastavalla ja vapaamuotoisesti ennakkosuunnitelmitta liikkuvalla ovat parhaat kaiken liikkumisen ja kaiken suorituskyvyn, myös ajattelun, kannalta. Venytystä ei siis sitäkään kuulu tehdä valmiin kaavan mukaan, vaan pitää kuulostella kehoaan, että millainen tuntuisi juuri minulle juuri tällä sekunnilla sopivalta liikkeeltä, että jos vaikka venytän jalkaani taakse venyttääkseni etureittä ja nivusten seutua, niin ojennanko sen hiukan kapeasti keskilinjalla, tukevasti juuri jalan kohdalla vai kenties kymmenen senttiä sivummaksi, jolloin liike tuntuu erilaiselta - mikä on paras juuri nyt? Yleensä liikkeet pitäisi tehdä keskeltä liikkumisvaraa, sillä parhaalta tuntuvalta kohdalta! Ja valita sitten liikkeen laatu, tekemisen tyyppi, siten että tulee oikea liike: vaikka että ojennan jalkaani rennosti taakse, jotensakin hyväntuulisesti, niin tulee leveämpi liike, tai aran varovaisesti kapeammalla liikkeellä, mutta leveämpi on yleensä parempi. Kehoa ei taivuteta ja vedetä oikeaan asentoon KRAAH KRAAH. Vaan huiskin haiskin tehdään mikä hyvältä tuntuu ja enemmän sitten niitä huiskauksia, joiden kohdalta tuota venyvyyttä tarvitaan erityisesti lisää. Joku huiskaus voi toki olla hitaampikin. Pääasia on, että liikkumistapa on eloisan rento! Silloin ryhtikin on luonnostaan hyvä.

Voi kun tulisi liikuttua enemmän! Tulee niin hyvä mieli ja onnellistunut olo...

Palautuminen

Ihminen sopeutuu erilaisiin tekemisiin muuttamalla keskittymistään. Niin käy myös urheillessa. Urheilutaitojen oppiminen on samalla oikeanlaisen keskittymis- ja tekemisentavan, oikean elämäntavan oppimista. Siksi urheilusuorituksen ei tule päättyä kuin seinään vaan jälkikäteen tulisi muistaa tuota tekemisen meininkiä ja ottaa se elämäntapansa osaksi jatkuvasti. Sillä tavoin ryhti, energisyys ja reaktiivisuus jäävät arjen osiksi eikä tunnu siltä, että kraah jokin kanttaa vastaan, kun yrittää urheillessa yht'äkkiä vaihtaa toiseen tekemiseen ja sitten taas takaisin urautuneeseen arkeen. Jälkikäteen kuuluu ottaa mallia onnistumisistaan, niiden hyvästä meinigistä ja yrittää tehdä niistä mallia tavalliselle elämälleen.

Juoksutyyli

Joustessa tulisi joka askeleen olla erilainen: erimittainen, erirytminen, erilaisella motivaation määrällä ja laadulla, eri liikeratainen jne. Ihminen ei ole kuin robotti asfalttitiellä mekaanisesti toistamaan tehty vaan monimutkainen motivaationsa pohjalta toimiva luonnonympäristön epätasaiseen maastoon sopeutunut otus. Konemainen raataminen on tylsää, kun taas mahdollisimman vaihtelevainen vapaamuotoinen juoksityyli tuo onnellisen täyttymyksen tunteen, niin ihanan että on kuin keholle ja olemukselle paistaisi lämpöiusä aurinko.

4. kesäkuuta 2011

On jo kesä ja ei ole tullut liikuttua melkein ollenkaan. Käsittämätön laiminlyönti, kun urheilua kumminkin pidän elämäni tärkeimpänä asiana luonnon ohella. Kai se liittyy jotenkin siihen, että rapakuntoinen on saamaton.

Eilen kävin katsomassa Tanhuvaaran Urheiluopistoa, josko olisi ollut uimahalli auki, muttei ole ennen kuin syyskuussa taas. Jotenkin tarttis saada kunto korkealle! Kävin tänään ihan lyhyellä lenkillä. Sujui jo vähän paremmin kuin pari päivää sitten, lieneekö Tanhuvaaran esimerkki antanut puhtia?