1) Tanssista opin jälkikäteen, että kehon liikkumistavan hahmottaa, kun miettii viimeaikaiset tekemisensä, niiden aihepiirit, kiinnostuksenkohteet, tunteet aiheineen, yms ja kiinnittää huomiota siihen, missä osin kehoa ne etenkin näkyvät ja millä alueella ylipäätään ja miten ne kehonkielessä ilmenevät mm asennon ja liikkumistyylin osalta. Se tuo helpotluontevat liikeradat, ainakin näin vähän vain liikkuessa vaikuttanut siltä, muttei se tuo niin hyvää oloa. Hyvä olo kai tarvitsee sen, että liikkuu päävireensä mukaan ja ikään kuin muiden vireiden & aiheiden seurassa, vähän kuin ne olisi vat henkilöitä, joiden ohitse juoksee tms.
2) Oma jumppa kotona menisi kai vastaavasti liikunna halun virettä seuraten. Mutten tiedä, onko se sittenkään niin hyvä kuin liikuntaryhmään osallistuminen, kun ryhmässäon haasteita, tehtäviä, joiden tasalle nousta, eri vaativuuksilla, omia taitoja niin kasvattaen, kun taas oma jumppa on lähinnä omaan napaan tuijottamista, ei niin stimuloivaa, ei niin energiaa tuovaa.
3) Hyvä tapa lähteä liikkeelle on juoksemisen mielitekoa seuraten,kipaisten, sen rytmittämä'nä, sen motivoimanam sen tuomalla puhdilla. Ei ole hyvä pitää samalla seuraa, koirallekaan, vaan pitäisi saada koira juoksemaan erikseen, oman vauhdinhinkunsa ajamana.
4) Venyttelyssä pitäisi tehdä hyvän eläväisen tunnelmaisin tavoin, eikä venyttää kuin jotakin viivaa tai muuta kraahh-mallista kohden, se ideanaan, sillä se on epäenergistä on onnettomuusalttiutta tuovaa elämään laajemmin, kun konkreettisessa tehtävässä olet ottanut epäviisaan ohjenuoran.
5) Ajattelu tuo liikunnalliduutta, jis se painittaa työtehoa, lastua ja ikiaikaisia terveitä elämäntapoja, eikä vain ulkolukua, kaavamaisuutta, sosiaaliseen ympäristöön sopeutumista yms.
