Urheilulehden viimeisimmässä numerossa oli juttua brasilialaisesta
naisjalkapalloilijasta. Se sai minut miettimään, miksi brasilialaiset
ovat niin eteviä jalkapallossa. Mieleeni juolahti, että se varmaan on
seurausta siitä, miten brasilialainen tapa olla sosiaalinen pilkkoo
joukkueen pelaajat erillisiksi itsekseen kikkaileviksi
hauskanpitäjiksi, jotak kaverien iloksi briljeeraavat jollakin oman
elämänosaamisensa tuomalla tempulla tai hienolla sävyllä ja elämässään
oppimillaan monenmoisilla tyyleillä, ja heipaavat sitten pallon
jollakin hienolla heitolla viereiselle - ei kaavamaisesti, ei aina
jalkapallomaisesti vaan elävän elämän rikkaudella, jossa jokainen
kokemus tuo jotakin lisäväriä ja taitoa - ei aina niin olennaista
mutta lähes aina kokeilemisen arvoista ja sellaista, jonka tekeminen
on paitsi hauskaa ja inspiroivaa, niin myös luo valmiuksia uuden
oppimiseen. Voisiko suomalainen jalkapallon harjoittelu oppia noista
piirteistä?
"Tässä laatimani paljon onnellistuttava kaikille sopiva
liikunnallisia lahjoja kasvattava ohje:
"Do not make plans about how to move but decide each second and each
fraction of a second anew what right now feels like the best idea
about where to move, how to move, in which style, in which attitude,
in which mood, with how much eager interest and quickness resulting
from that or relaxed awareness or emotionally motivated force,... So
you change all the time, your plans change and you learn to pick each
fraction of a second just the things that you like best right then to
be your goalsetting right then in practice in your movements. So you
feel happy and fulfilled. Be wary of boredom and habits."
Ehkä tusinan urautumattoman kokeilukerran tuoman kokemuksen myötä
tämä liikkumistapaohje yleistyy elämänohjeeksi muille elämänaloille ja
auttaa Sinua yltämään jatkuvasti parhaimpaasi, tai ainakin melkein. Et
siis jää käytännön olosuhteittesi sanelemalle laatutasolle, vaan yllät
haaveenasi olevaan tyylilajiin arjessasi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti