Rehkimisestä hyvään oloon

Oli tietokone rikki, kirjoitin vihkoon ja siitä tuli erityylistä.

Ks. kirjoitukseni liikunnan jälkeen palautumisesta.

Myös liikkuessa, eikä cvain liikunnan jälkeen, kun on jokin enemmän lihasvoimaa vaativa kohta, joka helposti toisi kankeutta touhuun, niin heti sen jälkeen seuraavilla sekunneilla tuo hyvän lon ja on tilannehahmotukselle sekä liikunnallisille lehjoille hyväksi, jos on jonkinlainen osittainen rentoutuminen, "Huaah-tunne verenkierron toimiessa paremmin, huomion piirin ja liikemahdollisuuksien kentän laajeneminen, tasapainottuminen, kokonaisuuden osien hahmottuminen oikeissa yhteyksissään ja tunneölmalle tilaa sen, mitä sen kokonaishahmo kaipaa (siis esim. juuri käytetyt lihakset ei lötköinä cvaan tilanteeseen sopivan tunnelmaisina, liikunnallisuuden kannalta hyvin ja olon), jolloin laajempi ympäristö jää maisemakatseen ja rentouden, herkkyyden tasapainotajulla ja lähellä tunnelman alue tunnelman mukaan. Samalla raajat hyvin, lihaksille tilaa ja hyvä asento, hyvä liikkua ja hyvän olon tuova. Vähän kuin varioiva polku. Ja sitten jatkaa tavalliseen tapaan,jäämättä lötköksi (edes siinä välissä) taihuteroksi, vaan pikemminkin reippaillen.

Luontevan liikkumistavan löytämisestä

Liikkeet kulkevat kaikista luontevimmin tunnemotivaation suuntaan sellaisella tyylillä,elekielellä kuin tuon tunnemotivaation tunnelma, hahmo on, esim. jos ajateltu,niin ajatellun hahmontunnelmainen, ja jos tekemiseen tempautuva niin hyvin sujuvan tekemisen tunnelmainen uoma,meininki.
Tavallisesti ihmiselläon monia eri tuntuita eri asioista ja samoissakin asioissa muutama eri puoli, josta tuntee jotakin, ovat siis erikokoisia aihepiirejä yleensä. Näinluontevat liikkeet koostuvat kimpaleista,alueista,joissa jokin tunne silloin näkyy, tuntuu elekielessä ja siltä kohden on siis sen tunteen mukainen liikkumistapa ja luonteva suunta.Ja toisella kohden kehoa,rytmiä jne erityisesti niillä toisilla elämänalueilla näkyvien tunteiden mukainenmeininki, liikkumistapa, tunnelma, vire. Keskeisessä roolissa ovta isoimmat vatsan seudullasilloin tuntuvat tunteet. siis lähinnä tilannekuvaanliittyvät: olisikiva kipaista nyt tuonne tms, tai iso tunnevire, joka silloin ononkuin maisema jossa kuljetaantai nähdyn maiseman väri, valaistus,tunnelma.

Rintojen hölskymisen välttäminen juostessa

Sanotaan, että rintojen hölskymisen välttää juostessa, jos on hyvät rintaliivit, mutten ole huomannut rintaliivien vaikuttavan asiaan vaan juoksutavan. Rinnat hölskyvät, jos juoksee kuin pomppu,pomppu,... Välillä rinnat taas eivät hölsky ollenkaan vaikka juoksee niin lujaa kuin pääsee (en nyt niin kamalasti ole liikuntaa harrastanut, lähinnä vain käynyt koirien kanssa kävelyllä, jolloin joskus juossut kappalkeen matklaa). Ero on todella suuri, eli välillä on mukavaa ja ongelmatonta, ei edes huomaa koko kysymyksen olemassaoloa, ja toisen jkerran taas rinnat hölskyvät ongelmaksi asti. Hyvällä juoksutavalla tässä suhteessa on kai rintakehä vähän kuin edempänä tai hiukan röyhistetty, ja jalat kai saattavat juosta asterixmaisesti. Kanssa jos juoksee samantapaisesti tyylistä ja juoksutavasta toiseen vaihtaen kuin kovin epätasaisella polulla kulkee väliin askeleen pari  alas, tai sivulle tai ylös, niin sellainen koko kehon koordinaatio on tuntunut menevän hyvin. Huonosti taas menee, jos kulkee kuin kassia kantaen ja ajatellen, että nyt rinnat hölskyvät, oijoi miten voin näin juosta. Eli luonnollinen liikunta,  vaikkapa spurtti on mennyt hyvin, vaikka olisi vaihtelevaista ja koordinaatiokykyä vaativaa, mutta tasainen suorittaminen ei, koska siinä väsyy, uarutuu, ei tee rintojen kannalta hyvällä tavalla. Samalla lenkillä ei siis ole ollut vaiheita, jolloin rinnat hölskyvät ja jolloin eivät hölsky, vaan ongelma tai ongelmattomuus on ollut koko sen kerran, ja ongelmat ovat usein tyulleet sosiaalista kautta muilta, jotka haluavat pitää hölskyvää juoksua perusversiona tai olettavat, että ongelman voi parantaa samalla lenmillä ihan vain neuvoa kysymällä, vaikka oikeasti tarvitsee lähteä aivan erti kerran aivan eri merkeissä uudelleen ennen kuin saa kyllin eri meiningin.

9. 11.2018   Huom, nyt marraskuussa on liukkaita kelejäjajos yöllä onollutpakkasta, niin saattaa jossakinolla yksittäinenkohta jäässä, vaikka muuallaolisi sulaa. Talvella kun on aurattu lunta,voi auran jäljiltä ollayksiuttäinenkohta kovinliukas, vaikkei näytä erilaiselta, aura onkai siinä ollut kuumaja niin onsyntynyt jäinenkohta.

Liikuntamahdollisuuksista

Viime vuosina en ole liikkunut, koirien kanssa vain aikalyhyillä kävelyillä käynyt. On olo kuin liikuntaharrastusmahdollisuudet aina kahmittaisiin pois, ja niin kai käy, jos itsellä on jokin onnistunut versio kovin laajalti halutusta asiasta, milloin siitä olisi hyvä laatia helppoa oppimateriaalia koko joukolle, vaikka olisivat aloittelijoitakin. Aiemmin liikunnanharrastusmahdollisuuteni olivat hyvät, joten tässä siitä jotakin:
Harrastin liikuntaa Helsingissä, joka on paikkakunta, jolla olen kasvanut, ja kovin akateemisesti suuntautunut, sivistystä kunnioittava ainakin aika isolta osin. Aluksi en ollut ollenkaan taitava liikunnassa, mutta vuosiuen harrastamiusen myötä opin. Harrastin japanilaisia taistelulajeja ja japanilaiset kai osaavat tuoda elämään liikunnanharrastusmahdollisuuden ainakin nuorille. Japanilaisissa lajeissa on kaunis ideologia, kovin tekemishenkinen ilmapiiri ja vetäjä, joka selittää kaiken ensin mutta kukin tekee itse omalla tavallan ja pitää taukoa, jos on jokin vamma, väsyttää tms. Taistelu-ulottuvuus tuo kanttia henkisessämielessä ja kauniin filosofian noudattaminen hyvässä hengessä tuo luvan harrastaa liikuntaa, aggressiiviseksikin luokiteltua. Liikunta parantaa fyysistä kuntoa, mikä lisää työ- ja opiskelujaksavaisuutta paljon.
Liikunnan kuuluu olla mielitekojen mukaista tyyliin "kipaistaanpas tuonne", hetken mieliteosta syntyvää ja harmitonta niin kuin lämpimikseen liikkumisen kuuluu olla. Liikunta parantaa paljon talven ja etenkin syksyn ja kevään ulkoilun lämpimänä pysymistä.
Liikunta ei sovi yhteen seuranpidon kanssa tai menevät jähmeiksi paikoillaan pysytteleviksi liikkeetja liikunna mieliteko puuttuu, mutta jos seurasi kannattaa liikuntaharrastustasi ja on kenties joskus itsekin harrastanut samantapaista, niin hän voi toivottaa lähtiessäsi treeneihin vaikkapa että "Pidä hauskaa!" ja niin on tavallaan seurallisuus sovitettu yhteen liikunnan harrastamisen kanssa.
Pop ja rock musiikki kai sopii liikunnan vauhdikkuuden kanssa yhteen, siis muussa elämässä kuunneltuna.
Vaatteina pitäisi olla väljät verkkarit tms, ei ihonmyötäiset kuten naisilla usein, sillä kehotuntemukset on voitava erottaa vaatteiden aiheuttamista tuntemuksista.
Liikkuessa ei saisi näytellä yhtään vaan olisi tehtävä kunkin itse, omalla tavallaan, aidosti.
Liikkumisen ei kuulu sattua yhtään, ei edes hetkellisesti, vaan kipu on kehon varoitusmerkki väärästä liikkumisen tavasta. Onnistuessaan liikunta tuo kovin hyvän olon, sekä liikkuessa että jälkeenpäin. Jälkeenäin olisi kiinnitettävä huomiota siihen, että keho palautuu hyvällä tavalla, kuinka kauan se nyt sitten viekään.
Liikuntaan saa kuulemma helpommin mahdollisuuden kuin urheiluksi nimittämäänsä.
Mutten tosiaankaan ole viime vuosina liikkunut melkein yhtään, kun täällä on vaikuttanut olevan olalla vaarallista liikkua ja harrastusryhmät tuovat samanmielisten tuen liikunnalle. Terveiden elämäntapojen kannattajat yleensä arvostavat liikuntaa.

Urheilukatu vai Urheilutie

Tässä vieressä,missäkerrostalossa asun, on kai samanlainen  kerrostalo mutta Urheilukadulla. Muttei se näytä tuovan urheiluharrastusmahdollisuuksia vaan pikemminkin sana-assosiaation "Jos urheilet, niin saat katua, nimittäin kuolet (murhaamme sinut), kun menet sisälle." Murhia näyttää taloissa olevan eikä urheilevia, ei edes koiranulkoiluttavia muita kuin murhia tekevän oloisia. Pihalla leikkii kaksi poikaa mutta murhatyylillä, ja kun on muita lapsia kylässä, niin juoksevat vieraat itsensä puhki, kokeilevat kai Elmo-nimeä, ja menevät sitten sisälle kylään ja tunnelma on, että heidät murhataan ja syödään, väki kun vaikuttaa tropiikista muuttaneelta, ei suomalaiseen tapaan urheilusta ja liikunnasta nauttivalta. Tavallaan tuo Urheilukatu- nimen katumisdassosiaatio siihen sopii, urheiluksi jää johonkin rappuun sisälle meneminen, muttei stten urheilumahdollisuuksia olem, vaikka luulisi. Pikemminkin olettaisi monen liikunnasta pitävän kuolevan noin vain kuin mikäkin märkä läntti, lösö läski, vaikka on liikuntaihmisiä.
Nyt maalataan talon julkisuvua, peitettiin entiset vaaleat punertavat ikkunoiden välissä, vaarasuoran raidan pätkät siis, ja tänään maalattiin talon kauempaan päätyyn harmaita ja ruskeita pystysuoria raitoja ikkunoiden vällinn kuin mikäkin neuvostoliittolainen laitos. Onkohan se siksi, että harmaa ja musta tarttee sulkea pois värivaihtoehdoista vai siksi, että joku pitää laitosmaista työte tekeviä urheilulle myötämielisinä, mutteivät he ole vaan laitosmaiseen työhön ja laitosmaisiin opintoihin pakottavia,eivät muunlaisille urhielumahdollisuuksia tuovia, ja heillä kai on liikunta siksi, että heiltä toivotaan lisääelämänviisautta, mitä liikunnan harrastaminen parantaa, lisää arkijärkisyyttä ja tuo konkreettisia havaintoja siitä, miten maailma toimii.
Nyt jää työ tauolle viikonlopuksi, kai puolivälissä tätä näkyvää ulkoseinää. Aamummalla, kun kävin kävelyllä koirien kanssa, niin ne tuntuivat kokeilevan väitettä, että pystysuorat raidat tai venäläinen nuori mies olisi vaikkapa rappusten kiipeämisen mielessä edullinen liikunnalle, muttei raita ole edullinen, sillä se on vain suorakulmio tms, ei liikunnan ohje. Sitä kuin uoksurataa noudattavalle lonkkien ja polvien liikeradat ovat summittaiset, jolloin liike menee osin ieleen ja on kivulias. Paljon parempi liikkumiselle on pelkkä väri, esim. nuo punertavat mukavan asumisen tyyppiset raidanpätkät, eivät pöperöiset vaan selkeämmän hahmotustavan ja suuremman taidon tyyppiset sävyltään. Tunteiden mukaan kun liikkuu, niin liikerata menee tunteen suuntaan kullakin kehonkohdalla ja kunkin motivaation viemänä,se ei siis mene yhtä linjaa ja motivoidu toista vaan suoraan motivaation suuntaan, mikä on liikkumiselle hytväsi. Kutomisen opettamisesta opin, että liian vähän kiinnostusta puuhaan tuo tikulla sormeen jatkuvasti -meiningin, mitä nuo pystysuorat raidat musituttavat, kun taas hyvän verran huomiota tuo mukavan olon,liikkuu kuin huomaamattaan jatkuvasti liikeradat oikein, niin kuin nuo punertavat vaakaraidan pätkät, mutta sitten lisäpuhti niin kuin oranssi ja pitempi liikuttu matka niin kuin vihreä jäivät puuttumaan. Toisaalta punertavasta vaakaraidasta sai ehkä käsityksen, etteivät kaikki täällä pidä urheilusta ja niin on oltava varovainen.

15.9.2018   Pysty- tai vaakaraidan tai niiden pätkät eivät siis liity liikunnallisuuteeen, vaan pystyraidat sopivat kurssimaisesti opiskeleville, "Odotas kun seuraavana vuonna päset ylemmälle luokalle.", ja vaakaraitojen pätkät maisemamaisesti hahmottaville, siis elämää itse ymmärtäville, oman ymmärryksensä ja näkemyksensä varassa eläville, eikä vain tiedon yms kurssiopin kuten pystyraidat. Eli ero on siis siinä, miten laaja-alainen ymmärryksesi on ja mihin tapaan uusi oppi kertyy vanhan päälle vai samaan kuvaan. Samantyyppisessä kuin oma luonteva lokerosi viihdyt ja voit hyvin puuhata, mutta ihan erityyppisille muotoillussa on hankalaa,kenties mahdotontakin, ihan kuten täysin vieraan maan kansalaisille suunnitelluissa paikoissa, jutuissa.

"Liikunnalliset värit ovat: 1 punertava mukava selkeän tunnelmatajuisesti hahmottava: koordinaatiokyky ja vammojen välttäminen, 2 oranssi: vauhdikkuus, tunteenomaisten mielitekojen seuraaminen, aistit auki ja liikunnan ilo, ja 3 vihreä: pitempi kuljettu matka, maisemakatse, käytännönläheisyys ja maailmankuva mukana."

Vanhat oppivat sekunnissa mutta miettivät montaa asiaa

Nuorena aikuisena liikuntaharrastuksissa tai muuten terveiden elämäntapojen puheena ollessa ohjaajat, äitini, tms tapasi todeta, etteivät vanhat enää opi ja siksi heillä on niin huonot epäterveet elämäntavat, ovat ihan lösähtäneet, menneet retuperälle ja muistamattomiksi. Muttei se nyt nelikymppisen näkövinkkelistä niin ole, vaan vanha oppii sekunnin murto-osassa tai ainakin muutamassa sekunnissa jo sentasoisia juttuja kuin mitä nuoremmille voi selittää, mutta samalla vanhalla on monta muuta asiaa mielessä ja ne ovat kamalan isoja asioita, esim. on ollut syöpää tai lukenut juuri vieraasta kulttuurista. Samalla vanhan samaistumisryhmä on vanhoja, joista osa on aivan ulkomaalaisia, tropiikista, Suomeen muuttaneita siis. Näillä on eri uomat kuin nuoremmilla ja siitä tuo palleroinen tai kankea olemus, joka nuorempien mielestä on vanhojen epäterveitä elämäntapoja. Jos tuosta palleroisuudesta, joka siis on isojen kokonaisuuksien, uskonnon, elämänkulkujen tms ajattelua, niin jos siitä kävelee ylitse kuin telaketjutraktorilla että älä lösi vaan opettele tämä nyt, niin se oli vanhuksen ymmärrys, hänen elämänsä perustaa, ei hän ilman sitävoi toimia, vaan se pitäisi hahmottaa hänen maailmankuvakseen jostakin aihepiiristäö tai viimeaikaisista aiheista kuten lapsilla historiantunnin jälkeen (historiassa onpaljon asiaa,maisemamaisesti, kumminkin ymmärrystä myös). Jotkut vanhukset, joihin nuoret vetäjät tms kehottavat nojaamaan, kun nämä vaikuttavat reippailta, ovat vasta eläkkeelle jääneitä, työelämästä tulleita siis, jossa heidä tilanteensa oli uarutunut eli olivat jo nähneet, mitä ko ammatin työtehtävät ovat, ja eivät jaksaneet vaivautua inspiroituneesti kuin uuden alun kanssa vaan työläästi tai tottuneina tekivät vain, ja niin heille siitä reippauden ohessa tulee paljon urautuneisuutta, jos siihen nojaa, ja sitten toisaalta taas vanhuksen näkövinkkeli ja elämäntapa on heille uusi ja he ovat sen kanssa pondeeraamistauolla, että mitenkäs tämä elämänkulku menikään, ja niin he ovat siksi enemmän nuoren kaltaisen näköisiä, kuin tavallaan myös reippaat eivätkä vain kankeat, mutta oikeasti he ovat siinä elämänvaiuheessa aika jumissa, hidasjärkisempiä kuin muuten. Näkemyksellisemmän vikkeläjärkisemmän vanhuksen ongekmana taa son ,ettäö muut ovat koko ajan hitaamia ja niin he vaativat hidastamaan juttujen  ja elämän etenemistahtia, ja niin heidän seuransa ja samaistumisryhmänsä, jonka osaksi nuoremmatkin heidät hahmottavat, onkin riippakivi liikunnan kannalta ja terveiden elämäntapojen este, se puolestaan pondeeraamistauolla. Ja lisäksi osa tutuista sairastaa, tai ei ole koskaan liikkunut pohjoisen ilmaston tapaan, tai ei osaa sovittaa yhteen jonlkun menneen kolhun, esim. sairauden, sulattelun vaatimaa iisisti ottamista ja ruokakeskeisyyttä ja vilinää, nuorten tahtista liikkumista ja sen mukana työwelämän koulutettujen tahtista päätöksentekoa, joka kohdistuu heihin itseensä kuin ne eivät olisi elämän kysymyksiä vaan vain joitakin teknisiä tokaisuja, mihin kai suomalainen viisaus auttaisi.

17.9.2018   Luulen, että kuusikymppinen liikkuu vielä samaan tapaan kuin nuoremmat ja voi siksi harrastaa heidän kanssaan yhdessä liikuntaa ja ainakin jakaa liikuntaharrastuksensa nuorempien kanssa. Sen sijaan seitsemänkymppinen vai onkohan vielä paljon vanhempi oppii kai useinliikkumaan vähän kuin vanhat aasialaiset taistelutaitojen mestarit tai kuin aave: hetkessä, melkein silmänräpäyksessä pitkän matkaa ja sitten kuin viipyillen yhdellä seuduin jonkin aikaa ja pian toisella ´euduin siinä lähistöllä, mikä on kai liikkeen tunnun osalta niin erilaista, ettei sitä oikeiun voi jakaa nuorempien kanssa, vaan on liikuttava erikseen ja pidettävä harrastus erillisenä. Nuorempi kun liikkuu, niin on monta asiaa kehossa yhtä aikaa ja ne vetävät eri suuntiin ja siitä osin tulee liikkumisen olo, mikä on tervehenkinen kyllä, jos siis liikkuu tervehenkisesti. Mutta vanhus tuntee noita elämän puolia ja nuo eri tekijät vetävät hänellä yhtä aikaa samaan suuntaan, liikkeen suuntaan, miköään ei siis estä ja niin hän liikkuu hetkessä vaivattomasti kauas, mutta sitten kai etsii vanhaa tuttua viihtymistä ja liikkuu väistä vähän matkaa vanhaan tahtiin tai sitä hitaammasta etsien. Mutten sitten tiedä, onko se niin terveellistä, vai sanooko ihmisluonto, että se on jotenkin liian väkerrettyä tai liian haasteetonta tai liian epäurheilullista.

Voikohan tuossa vanhojen liikkumistavassa olla huonomman olon syynä se, että nuo rtekijät on ikään kuin laitettu samaans uuntaan sen sijaan, että olisi vain eletty, ja se, että mennään liiaksi samaa kuin tuo toinen verrattuna sosiaalisen elämän tervehenkisyyteen ja yksilön tarvitsemaan tilkaan? Ongelma kai syntyy joko tropiikista, missä liikkumisen tulee viilentää, tai sitten siitä, että on harrastanut liiaksi muita elämänalueita, kun maailma kerran on vanhusten harteilla kaikenlaisen vaativan osalta, ja niin esim. ajattelun sompailu ja yhteiskunnan ohjailun vaatima myötäkarvaan meneminen sekoittuvat, kun liikuntaa on viime vuosina ollut vain vähän, siihen, mikä on hyvä tapa liikkua, vaikka kyseessä kenties oli vain ongelmanratkaisu, ei liikkumistapasuositus, ei tervehenkisyyden huippu tekemisentavoissa, joita taitava vboi oppia.

18.9.2018   Lainaus terveiden elämäntapojen kirjoituksestani http://opisuomalaisuus.blogspot.com/2018/01/terveet-elamantavat-ja-terveella.html :
"383. Joidenkin, kai mm aasialaisten, näkökulma koostuu useista ulkoa luetuista perspektiiveistä, kun btaas suomalainen katsoo arkijärjellään nuokin perspektiivit, tekee itse, huomaa itse tuontapaisia asioita tuossa näkövinkkelissä ollessaan. Ja silloin käy niin, että jos tekeminen on tervehenkinen, niin tuo sama tervehenkisyys toistuu havainnoissa ylipäätään, ja niin sen avulla saa kenties kokonaisen tervehenkisen elämäntavan, joka siis myös on viisaampi,jos on saman ihmisen näkökulma."

15.3.2019   Liikunnan vireen löytää kai (siten kuin parantamisaiheisessa blogissani neuvoin hengellisten ihmisten liikunnallisuudesta), kun tavallisen elämän ohessa joskus hetken verran liikkuu tilanteesta nousevana mielitekona jotenkin arkisen elämän osana, joka soi, kuten vaikka, että laitanpa tämän tuohon pöydälle, tai että siirränpä tuota tuolia, tai kuin mielitekonaan ottaa jossakin välissä yksi tai kaksi juoksevampaa liikunnallisempaa, vähän kuin leikittelevää askelta.

Liikunnallisuuden vire on vähän kuin mieliteko, että kiva sää, lähdenpä kävelylle, tuon mieliteon mukainen kävelylle lähtö ja kävelyllä olo. Tekisi samoin muidenkin mielitekojensa kanssa, etenkin tervehenkisten ja terveiden elämäntapojen osien, mutta nopeammalla aikaperspektiivillä, ihan jo sekunnin tai parin, niin on vire tervehenkisempi, liikunnallisempi, luonnollisempi.