Parantamisaiheisesta blogistani
http://parantamisesta.blogspot.fi
"
A230. Hengellisten ihmisten liikunnallisuudesta
Uskonto on koko elämän kattavia teemoja kuten elämänfilosofia,
elämänviisaus ja yleinen taitotaso. Sen sijaan useimmat muut tekemiset
kestävät tietyn ajan kunakin kertana ja sitten vaihdetaan toisiin
tekemisiin ja usein voi tehdä montaa asiaa kerralla, esim. katsella,
miettiä, jutella, olla sosiaalinen ja kävellä sekä valmistautua jotenkin
seuraavaan tekemiseen. Kovin hengelliselle ihmiselle ehkä käy niin,
että hän on uskonnon perspektiivissä koko ajan, siis kovin vaativaan
tekemiseen keskittyneenä, jolloin henkilökohtainen elämä jää kauemmas ja
vire on uskonnollinen ja muut tekemiset, esim. kävely ja katseleminen
jne sivuosassa siinä, miten on virittäytynyt. Kuitenkin sujuakseen hyvin
tekemiset vaativat oman niille sopivan vireensä. Liikunnan vire on
henkilökohtaisesti tekevä eikä ulkokohtainen. Ulkokohtaisuus sopii
koordinaatioon, muttei tuo kivaa meininkiä, hyvää oloa, hyvää mieltä
eikä hyvää liikkumistapaa sekä tervehenkisyyttä ym liikunnan etuja.
Tarvitaan siis omien mielitekojen mukaisuutta: kroppa kertoo
tuntemuksin, mikä on sopiva tapa liikkua minäkin hetkenä ja mikä ei, ja
tunteet kertovat, mikä olisi hyvä tavoite, vauhti jne. Tutuin esimerkki
omista mieliteoista ovat lempiruuat ja niiden valitseminen. Mieliteko ei
ole sosiaalinen statusjuttu eikä kaavamaisuutta vaan jotakin, missä voi
huoletta valita mieleisensä, kenties siksi, ettei tunne aihetta niin
hyvin ja siksi kokeeksi valitsee ihan vain jotakin kivalta vaikuttavaa.
Liikunnaksi ei sovi mikä tahansa vaan olisi kuunneltava omia
mielitekojaan. Joku pitää punttiksesta, joku jalkapallosta hupimielellä,
joku metsäpolulla kulkemisesta, joku karatesta, jne. Hyvä on kokeilla
montaa lajia ja harrastaa vaikka paria kolmea, jotakin aktiivisemmin ja
jotakin silloint ällöin. Kroppa tykkää, kun rasitusta on monenlaista.
Koulussa tai jumpassa opetetut punnerrukset, vatsalihasliikkeet jne ovat
usein liian kaavamaisesti hahmotettuja. Sen sijaan pitäisi liikkua
riikkaasti kuin elekieli, kuin elämän ahhmottamisen rikkaus, kuin
vaihtuvat mieliteot, mielenvireet, kroppatuntemukse sekä aistitut
tilanteet.
Katso myös
Liikkuvuuden ja kunnon ylläpitämisestä
Liikunnan aloittamisen ohjeita kovin heikkokuntoisille
Sokeritauti ja luonnolliset virikkeet
Linkit niihin sisällysluettelossa
Jos hengellinen ihminen tapaa paljon sairaita ja onnettomai ihmisiä,
niin tien luominen parempaan päin heidän tapasilleen luo samalla tietä
itselle, vaikkei itse olisi yhtään niin pulassa, jos tien rakentaa ihan
terveeseen onnelliseen elämään asti eikä vain vähän matkaa, ja niin kai,
vaikkeivät he kulkisi sitä tietä omasta halustaan.
A228. Sairastumisalttius ja terveet elämäntavat, muiden auttaminen ja irti sanoutuminen huonoimmista vaikutteista 2.1.2016
http://kuolemastajasurusta.blogspot.fi
Perusidea liikkumisessa ei yleensä ole paneutuen ja kokonaiskuvallisesti
hahmoettu eikä monimutkainen, vaan aistittu: katse, lihastunto,
kroppakoordinaatiota, tunteenomainen mieliteko liikkua ja käytännön
tekemisen tapainen liikkeelle lähtö ja liikkumistapa ilman, että
etukäteen jotenkin paneutuu asiaan. Liikkumista ei opi miettimällä tai
siis sen virettä ei opi miettimällä vaan liikkumalla, huomaamalla mikä
sujuu hyvin ja mikä ei. Toki liikkuminen käyttää apunaan maailman
hahmottamisen kykyämme, esim. järkeilyä siitä, mitä liikkeitä välttä,
jos jossakin tuntui huonolta tai jopa kipua.
Luulen, että liikkumisen mielikuva itsestäsi on jotakin sellaista kuin
sinä käytännössä tekevänä jamielitekoja sekä terveiden elämäntapojen
palasia omaavana tuntevana itsenäisenä ihmisenä. Seuraa pitävä ei liiku
yhtä hyvin vaan tarvitaan omille teilleen lähtöä jotenkin tyyliin, että
seuranpitämisen lisäksi sanoo "Hei, lähden nyt treeneihin." ja lähtee
aika vauhdilla, tai sitten ei niin pidä seuraa: jotenkin hanki itsellesi
lokero, jossa voit liikkua, oli se sopivaa tai ei.
11.9.2016 Voisiko olla, että jos suomalaiseen tapaan liikkuu
viileällä säällä reippaasti ulkona, missä on tienvierustoilla puita,
niin tuo tunnelmallinen meininki, missä on sään tuntu suomalaiseen
tapaan ja arkinen elämä lihakset kantaen, on se uoma, vire, millä
kulkien, mitä tunnelmaa vaalien löytää Suomessa liikunnallisuuden?
7.11.2016 Jos papilla tms on koko seurakunta mietittävänään, niin
ehkä jos hän kannattaisi tereitä ikiaikaisia elämäntapoja ohjeen
12. Sokeritauti ja positiivinen asenne luonnollisiin virikkeisiin 20.1.2013
http://parantamisesta.blogspot.fi/2013/01/sokeritauti-ja-virikkeiden-paljous.html
mukaan,
niin toisiko tuo sama linjaus hänelle itselleen liikkumisen sujuvuuden,
hyvän meiningin liikkumiseen? J auttaisi toki muitakin lähiympäristössä
liikkuvaisemmiksi.
3.12.2016 Katso
http://liikuntaa.blogspot.fi/2016/12/hiihtamassa-pitkasta-aikaa.htmlLähettänyt
28.2.2017
Palautuminen ja viisastuminen
Tavallista isomman rasituksen ja ylipäätään liikunnan jälkeinen
palautuminen tuo hyvän olon ja on hyväksi kropalle ja mielelle, ks.
kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/01/liikuntaa-vihreille.html
Liikunnan jälkeen palautuminen voi viisastuttaa saman tapaisesti kuin
aamukohmelo (ks. kirjoitukseni terveistä elämäntavoista blogissani
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi), jos vain liikkeet ovta koko
kropassa isoimman osan ajasta vapaasti, niin kuin kropasta ja mielestä
kulloinkin hyvältä tuntuu, eikä lähes koko ajan käpertyen tai ihan
limppuna.
Liikunnan tyypistä on tarkoitus ajatella, että sain tämän tyypin
liikuntaa nyt mutta aion pitää liikkumismahdollisuuteni laajoina, nytkin
palautuessani. Liikkeitä ei siis ole tarkoitus urauttaa siihen, minkä
tyypin fyysistä rasitusta yleensä kohtaa.
On tarpeen antaa kehon löytää hyvä asento kullekin osalleen, sen
ympäristölle myös ja kaikille kehon osille hyvät liikkumismahdollisuudet
eri suuntiin, vaikkakin isolta osin nyt vasta aikeina, ja hyvä ryhti
kullekin osalle, ja ryhdin on annettava elää hetkestä toiseen ja tuoda
hyvä rehti reipas tapa elää, joustava askel ja paljon vapautuneita
voimia ja tuoretta mieltä.
Hengellisten ihmisten ei pitäisi yrittää liikkua yhdessä kaikkien
kanssa, sillä osa ihmisistä ei halua ollenkaan liikkua vaan laittaa
kaikin keinoin hanttiin muidenkin liikkumiselle ja istuisi itse
mieluummin pyörätuolissa, lukisi ja muut passaisivat, kone kuljettaisi
eikä ihmisen tarviotsisi nähdä"
* * *
Mietin, miksi uskonnollisen ei kuulemma olisi hyvä uida. " 6. lokakuuta 2021 Ystävällisiin ihmissuhteisiin liittyy usein tai ainakin joihinkin ystävällinen pöpökanta kehon lähellä ja se jää siihen vaikuttamaan hajun tapaan senkaltaisen elämän suuntaan myissakin ihmis-ja eläinkohtaamisissa. Esim sairaala ja vihamielinen kohtelu ovat taas sellaisia, jotka tuovat ikävää kohtelua muutenkin, huonoa elämää. Esim jos olet kurjastossa lukemassa, niin kurjoihin hautautuneiden tunnelmaa jää mukaasi joksikin aikaa, vaikka lähdet pois, vastaavasti uskonnollista tunnelmaa uskonnon harjoittamusesta. Uiminen taas tuuppaa levittämään nuo pöpöt veteen ja itsrllesi muiden aiempien uijien pöpöjä, ainakin luulen niin. " Tuollaisia ikäviä pöpöjä näyttää nuoruudessani tuoneen kivan taistelulajiharrastuksen sijaan treenisalin suihkun vesi.
8.5.2023 Jos ui uimahallissa, pöpöjä tulee kai enemmän samantapaisesti harrastuneilta, ja kovin suurissa vaikeuksissa llevat, esim vammaiset voivat kai kobin turvata uskontoon.